Kuukausi: helmikuu 2021

Unelmoi usein, unelmoi suuria

Kun ihmisellä on unelmia, hänellä on toivoa. Kuva: M-L Honkola

Unelmointi kuuluu kaikille iästä riippumatta. Kun ihmisellä on unelmia, hänellä on toivoa, hänellä on mitä odottaa. Unelmoivalle ihmiselle maailma näyttää mahdollisuuksien tyyssijalta.

Unelmoinnista tulee hyvä mieli, vatsassa nipistelee, hymyilyttää. Unelmointi auttaa pitämään positiivista virettä yllä. Unelmoida voi milloin tahansa ja missä tahansa. Paikkariippumattomasti.

Unelmat auttavat löytämään mielekkäitä tavoitteita, siten ne myös välillisesti auttavat elämään omannäköistä elämää. Unelmat voivat liittyä mihin tahansa elämänalueelle. Ne voivat olla suuria, pieniä tai jotain siltä väliltä. Unelmista kannattaa lähes aina puhua ääneen, ainakin jos haluaa, että unelmat toteutuvat.

Toki elämässä on jaksoja, jolloin ei kerta kaikkiaan jaksa tai ehdi uneksia. Arjen askareet vievät energiaa. Jos mieli on vähänkin taipuvainen unelmointiin niin voin vakuuttaa, että taito unelmoida ei katoa. Se palaa, kun on otollinen aika.

Tarvitseeko unelmien toteutua? Kaikkien unelmien ei tarvitse toteutua. Unelmat voivat toteutua, mutta harvoin ne toteutuvat itsestään. Aika usein onnistuminen vaatii kovaa työtä. Pienikin siirto kuten asian kirjoittaminen ylös tai tiedon etsiminen vie haavetta eteenpäin.  Unelmista kannattaa lähes aina myös puhua ääneen, ainakin jos haluaa, että unelmat toteutuvat.

Eräs kouluttaja kertoi, että osa ihmisistä unelmoi vielä 50-vuotiainakin. Mitä! Mitä ihmettä! Olen 63-vuotias ja unelmoin. Liian usein huomaa, että ikääntymisestä ei tiedetä tarpeeksi Suomessa. Valitettavasti tämä näkyy myös mittavana ikäsyrjintänä työelämässä. Haaveilu, tunteet, tieto ja taito eivät katoa iän myötä. Kasvot rypistyvät, kävelyasento muuttuu mutta ihmisen sisin pysyy eläväisenä.

Surullista on kuulla, kun seniorit itse rajoittavat unelmointia ikäänsä vedoten. Unelmien tulee olla pieniä, koska ikä tuo rajoitteita. Ikä ei todellakaan aseta rajoitteita unelmien koolle. Suurista unelmista voi kehkeytyä suurempia tavoitteita kuin pienistä unelmista. On sitten vanha tai nuori.

Miten voi unelmoida? Kerron esimerkin. Unelma sai alkunsa, kun mietin, mitä haluaisin tehdä eläkeaikana. Mitä haluaisin tehdä, jos ei olisi lainkaan rajoituksia? No, haluaisin asua ulkomailla. Miksi? Haluaisin oppia uuden kielen, haluaisin tutustua uuteen kulttuuriin. Missä haluaisin asua? Madagaskarilla, Afrikan Tähti -pelistä tutulla saarella? Miten saarelle pääsee? Mitä kieltä siellä puhutaan? Haluanko tosiaan asua niin kaukana kotimaasta? No, en. Onko muita vaihtoehtoja? Aina on vaihtoehtoja.

Aluksi unelmat voivat olla jättimäisiä ja utopistisia. Unelmia voi pyöritellä mielessään, niiden kanssa voi leikitellä. Pikkuhiljaa epärealistinen haaveuni muuntuu konkreettiseksi päämääräksi. Ennemmin tai myöhemmin silmien edessä siintää ”tarkkarajainen maalaus tulevaisuudesta”.  

Voiko ihanampaa olla kuin matka unelmasta tavoitteen toteutumispisteeseen. Unelman toteutumisella ei ole niin kiire, tärkeintä on, että on jotain mitä odottaa.

On aika uusille unelmille …

Unelma on paras perusta tulevaisuuden luomiselle. (Victor Hugo)

Miltä innostus tuntuu?

Innostus on sitä, että tekee mieli hyppiä ja riemuita.
Innostus on sitä, että tekee mieli hyppiä ja riemuita.

Hyvä lukija! Ihmetteletkö, miksi kirjoitan innostuksesta? No, siihen on muutama syy. Ensinnä, tunteet ovat tärkeitä eikä niistä puhuta tarpeeksi. Innostusta ei lähtökohtaisesti yhdistetä senioriin, ei ainakaan ikääntyneeseen työnhakijaan. Viimeisin vaikkei vähäisin syy on se, että innostus on niin ihana koukuttava tunne.

Innostus tuntuu sekä henkisesti että fyysisesti. Innostus on pulppuileva myönteinen tunne, joka antaa energiaa ja auttaa viemään tärkeitä asioita eteenpäin. 

Pientä innostusta voi kokea lähes päivittäin. Pienenkin innostuksen kohdalla sydän hypähtää, hymy nousee huulille, uteliaisuus nostaa päätään. Uuden asian oppiminen, oivallus, tekemisen riemu voivat aikaansaada innostusta.   

Suuren innostuksen kohdalla tuntemuksetkin ovat isoja, suorastaan valtavia. Tuntuu, että sydän pakahtuu ilosta ja riemusta. Innostuminen tulee sydämestä, tekemisen motivaatio on aitoa. Vatsassa nipistelee. Tekee mieli hyppiä ja pomppia, kiljahdella riemusta. Sydän poksahtelee ideoiden paljoudesta. Oivalluksia vaan pulppuilee, niitä ei pysty käsittelemään niin nopeasti kuin niitä pulpahtelee saatikka sitten, että ideoita pystyisi kirjaamaan ylös. Tuon valtaisan tunteen voi aiheuttaa ryhmässä työskenteleminen tai tavoitteen toteutuminen. Yleensä suuren innostuksen hetken takana on paljon työtä.

Voimakkaan innostuksen tunteen käsittely vie yleensä muutamia päiviä. Jopa yöunet häiriintyvät. Ajatukset pörräävät asian ympärillä tai ainakin palaavat aiheeseen tuon tuostakin. Ilon poreet tanssahtelevat vatsassa monen päivän ajan. Hymy nousee huulille: Minä tein sen! 

Suuria tunteita ei koe kovin usein. Niitä ei edes jaksaisi kohdata viikoittain, sen verran paljon ne vievät energiaa. Toki antavat tuplasti enemmän.

Miten innostusta voisi käyttää hyväksi? Innostus ja motivaatio kulkevat käsi kädessä. Soisikin, että TE-hallinto hyödyntäisi työttömien työnhakijoiden motivaatiota työttömyyden alussa nykyistä tehokkaammin. 

Työnantajien tulisi panostaa työntekijän perehdytykseen voimallisesti ja siten sitouttaa innokas työntekijä taloon. Työpaikalla on monia tilanteita, joissa tarvitaan innostunutta työntekijää kuten uusien toimintatapojen jalkauttaminen. Voi, kun esimiehillä ja johtajilla olisi enemmän ihmistuntemusta ja osaamista valjastaa nämä työpaikan edelläkävijät ”oikeanlaiseen” työhön. 

Taannoin pidin esitelmän Ruotsissa. Aihe oli minulle erityisen tärkeä, suorastaan sydämen asia. Ruotsalainen kollega taputti olalle ja kehui esitystäni. Suomalainen kollega kysyi, olenko kopioinut esitykseni? Olen muutaman kerran mennyt kävelemään tai itkemään ilosta naisten huoneeseen, jotta tympeä kollega ei pääse latistamaan riemullista fiilistä ja onnistumisen kokemusta. 

Innostus yleensä liitetään nuoriin ihmisiin. Ikääntyneen ei edes odoteta innostuvan, mikä on perin surullista. Tunteet eivät katoa mihinkään, päinvastoin ne syvenevät iän karttuessa. Näin koen. Voi miten monia oivalluksia yhteiskunta menettääkään kapea-alaisella katsontakannallaan.

Innostumisen iloa!

Miltä innostus tuntuu -blogi on myös julkaistu Helsingin Työkanava HeTyn sivuilla 2.2.2021. https://hety.fi/category/blogi/