Cappuccinoa ja kaupunkielämää

Kaupungin ydinkeskustassa, kävelykatujen ja vanhojen talojen välissä, sijaitsee pieni seniorikommuuni nimeltä Lumina House. Kaupunki on noin 50 000 asukkaan kokoinen – tarpeeksi iso tarjotakseen palveluja ja tapahtumia, mutta tarpeeksi pieni säilyttääkseen helposti hallittavan ja ihmisläheisen rytmin.

Lumina Housessa asuu kolme eläkkeellä olevaa naista:
Aila, 72, suomalainen entinen kirjastonhoitaja, joka rakastaa ristikoita ja pitkiä aamukahveja.
Marja, 67, suomalainen yrittäjä ja ikuinen uusien kahvilatrendien kokeilija.
Rita, 66, tanskalainen joogaohjaaja, joka haluaa säilyttää rauhallisen elämänasenteensa myös kaupungin keskustassa.

Aila ja Marja tutustuivat Seniorikommuuni -Facebook-ryhmässä. Jo ensimmäisten viestien aikana kävi ilmi, että heidän ajatuksensa ja suunnitelmansa asumisesta olivat samansuuntaisia. Ja ulkomaillehan piti päästä elämän viimeisellä kolmanneksella. Kahvittelutapaamisten myötä ystävyys alkoi kehittyä.

Rita ja Marja kohtasivat työkuvioiden kautta noin 20 vuotta sitten. Vuosien saatossa he lähentyivät niin, että pari vuotta ennen eläkeikää he alkoivat pallotella ajatuksella perustaa seniorikommuuni ulkomaille – ei Suomeen, ei Tanskaan.

Uuden alku

Marja oli siis porukan yhdistävä tekijä ja koordinaattori. Ensimmäiset yhteiset askeleet otettiin Teams-palavereiden kautta. Seuraaavana kesänä tavattiin livenä Suomessa ja tapaamisen seurauksena syntyi ajatus koeasumisesta maassa X. Sen jälkeen asiat alkoivat edetä vauhdilla, jo syksyllä heillä oli asunto kaupungissa Y. Maan valinnan kriteerinä oli "tuntemattomuus", mikä tarkoitti sitä, että kukaan triosta ei ollut aiemmin asunut kyseisessä maassa.

Koska naisten kemiat sopivat hyvin yhteen ja he tykästyivät kaupunkiin Y, he päättivät jo koeasumisen aikana etsiä pitempiaikainen asunto. Heidän omaksi yllätyksekseen valoisa viiden huoneen ja keittiön huoneisto löytyi helposti hyvältä paikalta keskustasta kävelyetäisyydeltä "kaikesta". Omien huoneiden lisäksi asunnossa on yhteistä tilaa varsin paljon: olohuone, keittiö, pesutilat ja työ-/vierashuone sekä parveke. Talo on uudehko nelikerroksinen hissillinen kerrostalo.

Muutosta on nyt puolitoista vuotta. Jokainen naisista on viihtynyt uudessa kotikaupungissa ja maassa. Alussa oli pieniä haasteita, kuten maahanmuuttajalla yleensä on, mutta ne on käsitelty huumorilla. Muutto ulkomaille on niin paljon helpompaa, kun siitä ei tarvitse selviytyä yksin.

Tuttavuuksia paikallistenkin kanssa on kehkeytynyt. Tapaamiset ja yhteydet kotimaahan ovat niin ikään löytämässä muotoaan. Ja mikä tärkeintä sopu on säilynyt. Avoimuus ja viikoittaiset "pakolliset" kokoontumiset ovat taanneet, että suuria ongelmia ei ole päässyt syntymään.

Kielen opiskelua ja pieniä palveluja

Asumisen alkuaikoina kolmikon kotikieli oli englanti. Pian muuton jälkeen naiset aloittivat uuden asuinmaan kielen opiskelun, ja opiskelun edetessä he alkoivat käyttää kieltä yhä enemmän myös kotona.

Kielen opiskelun lisäksi heillä on joka tiistaiaamu yhteinen rituaali: kävely keskustan torille, jonka jälkeen kahvit jossakin kaupungin lukuisista kahviloista. Marja dokumentoi jokaisen uuden cappuccinon puhelimeensa ja pitää niistä kahvireissupäiväkirjaa.

Yhteisten tekemisten ohella ladyilla on myös oma elämä ja omat tekemisensä - kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä. Kokeilujen jälkeen he ovat löytäneet hyvän tasapainon yhteisen ja yksityisen ajan välillä.

Arkea helpottamaan he ovat ottaneet käyttöön muutamia palveluja. Siivooja käy joka toinen viikko, ja ruokakassi toimitetaan torstaisin suoraan ovelle. Aila tuo kotiin tuoreen kukkakimpun joka perjantai - se on hänen tapansa ilahduttaa itseään ja muita.

Lopuksi

Kommuunissa vallitsee seesteinen rytmi: jokaisella on oma tila ja omat harrastuksensa, mutta arki kudotaan yhteen opiskelun, yhteisten kahvilavierailujen ja spontaanien iltateekeskustelujen kautta. Kaupungin keskusta on heidän kotinsa – täynnä mahdollisuuksia kävelymatkan päässä.

Ja niin Lumina Housen kolmikko jatkaa elämäänsä: naurua, hyvää kahvia, pieniä palveluja arkea helpottamassa ja ennen kaikkea ystävyyttä, joka tekee yhteisasumisesta enemmän kuin pelkän käytännön ratkaisun.