Kielihaasteet ikääntyessä: Miten selvitä arjesta Virossa?

Muutto uuteen maahan, kuten Viroon, tuo mukanaan paljon uusia asioita, joihin täytyy sopeutua. Yksi suurimmista haasteista on paikallisen kielen oppiminen. Mutta miten kielitaito – tai sen puute – vaikuttaa arkeen, ja mitä keinoja voi käyttää selviytyäkseen, jos kieltä ei vielä osaa puhua sujuvasti? Vaikka viro ja suomi ovat sukulaiskieliä, niiden välillä on merkittäviä eroja, ja ilman kielitaitoa voi tuntea olonsa vieraaksi arkielämässä. Tässä blogiartikkelissa kerron, miten olen pärjännyt lähes olemattomalla viron kielen taidolla ja millaisia selviytymissuunnitelmia minulla on tulevaisuuden varalle.

Kieli ja arki

Kielitaidon puute vaikuttaa moniin jokapäiväisiin tilanteisiin. Esimerkiksi asiointi virastoissa, kaupoissa tai terveydenhuollossa voi olla hankalaa, jos ei ymmärrä paikallista kieltä. Samoin sosiaalinen kanssakäyminen paikallisten kanssa jää vähäiseksi, jos kommunikointi sujuu vain englannilla. Toisaalta Viro on monikielinen maa, ja etenkin nuorempi sukupolvi puhuu sujuvaa englantia, mikä helpottaa monia tilanteita.

Toistaiseksi olen hoitanut viranomaisasioinnin englannilla. Virossa virkamiehet puhuvat englantia ja viranomaisten nettisivut ovat aika usein viron, englannin ja venäjän kielellä. Kerran eräs poliisi puhui vain viroa. Olin niin ylpeä, kun ymmärsin ja vastailin paikallisella kielellä. Tuollaiset tilanteet motivoivat opiskelemaan lisää. Lähitapaamisissa ei sovi unohtaa elekieltä ja ilmeitä. Ne auttavat viestinnässä, jos sanat eivät tule mieleen.

Suomen ja viron kielen samankaltaisuuksista

Suomalaisille viro voi olla hieman helpompi kieli oppia, koska monet sanat ja rakenteet muistuttavat suomea. Esimerkiksi sanat kuten "raamat" (kirja) tai "linn" (kaupunki) ovat läheisiä suomen vastineille. Tämä voi antaa hyvän pohjan oppimiselle, vaikka kaikki sanat eivät olekaan suoraan tunnistettavissa.

Näin minulle usein kerrotaan. Olen kuitenkin asiasta eri mieltä. Samankaltaisuus auttaa luetun ymmärtämisessä, mutta muuten koen yhtäläisyydet melko hankalana. Minun on vaikea muistaa, missä sanoissa käytetään tuplavokaalia, mistä sanoista jää viimeinen kirjain pois verrattuna suomenkieliseen vastineeseen, kaamera-kamera, stuudio-studio. Olisi melkein helpompaa opetella kokonaan uusi sana, joka ei muistuta äidinkieltä.

Viron kielen opiskelu on minulle vaikeaa, kuten muidenkin kielten opiskelu on ollut. Aioin silti jatkaa opintoja, ilman kielitaitoa jää helposti ulkopuoliseksi yhteiskunnassa.

Apu teknologiasta

Teknologia on suuri apu, kun kielitaito ei vielä ole hallussa. Monet kielisovellukset tarjoavat erinomaisia työkaluja viron opiskeluun. Ne ovat erityisen hyviä sanaston ja perusrakenteiden opetteluun, ja niiden avulla voi harjoitella omaan tahtiin, milloin ja missä tahansa. Oma suosikkini on keeleklikk.ee. Olen myös tykästynyt Ylen vanhaan viron kielikurssiin, jossa Heikki Kinnunen toimii luotsina. Taitaa olla vuosimallia 2012.

Google Translate on ahkerassa käytössä. Puhelimessa on Kääntäjäapp, se kulkee aina mukana ja on valmiina pelastamaan hankalan tilanteen. Aluksi tuntui työläältä, kun käännösohjelma oli alituiseen seurana. Nyt olen siihen jo tottunut, on aivan luontevaa, jotta puhelin kääntäjineen on käden ulottuvilla joka hetki ja kaikkialla.

Monissa sovelluksissa on myös puheentunnistustoiminto, joka mahdollistaa välittömän käännöksen ja helpottaa kommunikointia. Kätevän vinkin sain entiseltä naapurilta, nimittäin Google Lens, jolla voi kopioida ja kääntää tekstiä. Miten ennen selviydyttiinkään ilman teknologiaa?

Kulttuurin ymmärtäminen helpottaa kielen oppimista

Uskon, että kielen oppiminen ei ole vain sanojen opettelua, vaan myös yhteiskunnan ja kulttuurin tunteminen auttaa ymmärtämään virolaista mentaliteettia ja ilmaisutapoja.

Luen uutisia netistä ja katson televisiota jonkin verran, jotta kuulen kieltä käytössä ja saan käsityksen siitä, miten se linkittyy paikalliseen kulttuuriin. Silloin tällöin katson myös englanninkielisen tv-ohjelman vironkielisellä tekstityksellä. Hieman haastavaa, kun tekstitys vaihtuu niin nopeasti. Tuntuu kuitenkin, että pystyn yhä useamman sanan bongaamaan ja yhä useampi sana on tuttu. Tämä auttaa etenkin yleisten fraasien tunnistamisessa.

Katson yhdet suomenkieliset uutiset päivässä, jotta saan taustaa kansainvälisiin tapahtumiin. Muita uutisia seuraan viron kielellä.

Periaatteeni on, että kielitaidon puute ei saa estää minua osallistumasta kiinnostaviin tapahtumiin. Osallistuin esimerkiksi erääseen kirjailijatapaamiseen. Iso osa puheesta meni ohi, mutta tilaisuus oli silti osallistumisen väärti. Opin monta uutta sanaa, kohtasin paikallisia ihmisiä ja sain tarkkailla heitä. Ennen tilaisuutta käänsin esittelytekstin, mikä tietysti on plussaa opinnoissa.

Kärsivällisyys ja myötätunto itseä kohtaan pitää motivaation yllä

Olen pohtinut paljon, onko kielen opiskelu ikääntyneenä vaikeampaa kuin nuorempana. En osaa vielä sanoa, koska kielen opiskelu ei ole koskaan ollut helppoa. Vanhana opiskelee vaan niitä asioita, joista oikeasti on kiinnostunut. Tässä vaiheessa elämänkaarta tietää jo, mitkä oppimistavat ja -menetelmät ovat itselle tehokkaimmat. Kirjoitan vihkoon ylös tietyt sanat, sanonnat ja kielioppiasiat, kirjoittaminen edesauttaa muistamisessa.

Työikäisellä maahanmuuttajalla on kielen ja muunkin elämän osa-alueiden näkökulmasta hieman helpompaa kuin eläkeläisellä. Työssäkäyvällä on luonnostaan paikallista väestöä ympärillään, eläkeläinen saa olla melko aktiivinen, jotta kohtaa heitä. Vaatii myös jonkun verran rohkeutta osallistua vähäisellä kielitaidolla. Toisalta eläkeläisen plussana on aika, kun työ ei vie kolmasosaa vuorokauden tunneista.

Opiskelen kieltä vähintään 15-60 minuuttia per päivä. Itseltä ei kannata vaatia liikaa liian nopeasti, vaan on hyvä nauttia pienistä edistysaskeleista. Haluan pitää oppimisprosessin hauskana ja välttää turhautumista. Siksi opiskelen myös erikoissanastoa, vaikka "viisaammat" suosittelevat keskittymään tervehdyksiin, kysymyssanoihin ja muihin arkipäivän ilmaisuihin. Toki opiskelen niitäkin, mutta minusta on superkiinnostavaa tietää ja tunnistaa ministeriöt, ministerit, valtiot, ammatit, poliitikot, toimittajat ja muut silmäätekevät.

Yksi tehokas tapa oppia, on opiskella yksityisopettajan johdolla. Tuolloin voi keskittyä itselle haastaviin kohtiin, ääntämiseen ym. vaikeisiin asioihin. Hankin yksityisopettajan, kunhan pääsen itseopiskelussa pidemmälle.

Virossa asuminen tekee hyvää myös englannin kielen taidolle. Työelämän jälkeen olen käyttänyt englantia olemattoman vähän. Nyt olen iloinen, kun saan harjoittaa myös sitä. Toki toivon, että viron kielen osuus kasvaa tulevaisuudessa. On todella motivoivaa, kun voi asioida useammalla kielellä, siitäkin huolimatta, että ajoittain iskee uupumuksen puuska. Pienet vastoinkäymiset kuitenkin unohtuvat oitis, kun tulee onnistumisia. On taas niin kansainvälinen fiilis.

Tulevaisuus

Vaikka täydellinen viron kielen hallinta ei olisikaan välttämätöntä selviytymiseen vieraassa maassa, kielitaidon kehittäminen auttaa merkittävästi arjessa ja parantaa elämänlaatua. Paikallisten kanssa kommunikointi tulee helpommaksi. Pieni panostus kielitaidon kehittämiseen tuo suuria palkintoja.

On itsestään selvyys, että minulla on tavoitteita kielitaidon suhteen. Saas nähdä, tavoittelenko kuuta taivaalta. Uutisten ja yhteiskunnallisten keskustelujen ymmärtäminen on houkuttimista suurin. Toki haluaisin kirjoittaa blogeja viron kielellä, mutta kirjoittamispuuhin en ihan heti ryhdy. Uteliaana myös odotan, alanko koskaan ajatella viron kielellä. Menneisyydestä muistan, että on outo tunne, kun huomaa, että ajatukset kulkevat muulla kuin äidinkielellä.