Lapsuuden maisemissa

Muutama vuosi sitten en olisi uskonut, että kirjoitan blogia lapsuuden maisemissa. Tässä sitä kuitenkin olen sormet näppäimistöllä. Viime talvena bongasin ilmoituksen kalustetusta asunnosta somessa entisessä kotipitäjässäni. Ajatus jäi kytemään mielen syövereihin. Kunnes kesän korvilla, melkein liian myöhään tulevaa kesää ajatellen, tein päätöksen.

Ennen kuin uskalsin tehdä lopullisen ratkaisun maallemuutosta kuukauden ajaksi, piti selvittää logistiikka, koska minulla ei ole autoa. Julkista liikennettä pienellä paikkakunnalla ei ole. Lähimpään kauppaankin on matkaa noin seitsemän kilometriä.

Pari tuttua ihmetteli, miten saan aikani kulumaan maalla viikkokausien ajan. Olenhan asunut Helsingissä vuosikymmeniä. Itse en ollut tästä vähäisimmissä määrinkään huolissani. Viihdyn, kun minulla on puhelin, kannettava tietokone, lenkkikengät ja villalankaa.

Etukäteen muutto hieman jännitti. Oleskelu vieraalla paikkakunnalla ei normaalisti saa perhosia lentelemään vatsassa. Kotikonnulle siirtyminen on kuitenkin eri asia. Tunnelataus on epätavallisen vahva.

Ensivaikutelma kylästä oli, että puut olivat kasvaneet tien varressa. Mäet eivät olleet yhtä jyrkkiä kuin miltä ne vaikuttivat lapsena. Etäisyydetkin olivat lyhentyneet. Vietin aikaa Laasalassa heinä-elokuussa, joten vihreys ja vehmaus olivat parhaimmillaan. Nuorena en pitänyt havupuista mutta nyt nekin puut tuntuivat niin kotoisilta.

Kävelin paljon. Tallasin kylän raitteja pitkin ja poikin. Erityisen tärkeä paikka oli Alasen ranta. Kävin siellä lähes joka päivä. Alanen on pikkuruinen järvi, jossa aikoinaan opin uimaan. Tänä päivänä ranta-alue on viihtyisä ja hieno paikka. Siellä on monen laiturin lisäksi muun muassa sauna ja makkaranpaistopaikka.

Toinen vaikuttava paikka oli Kuninkaantupa, jossa on kattava militaria-näyttely sotavuosilta. Lasse Autio on tehnyt merkittävän työn kootakseen paikkakunnan historiaa. Oli huikeaa nähdä luokkakuva omalta kansakouluajalta museossa. Minäkin olen osa historiaa. Wau! Mukaani tarttui pari teosta sota-ajan tapahtumista. Vanhemmiten historia on alkanut kiinnostaa ihan uudella tavalla.

Pietarsaaren matka oli bonus-kokemus. Pääsin käymään kaupungissa ystävän kanssa. Hyvän seuran lisäksi Pietarsaari jätti hienon muiston. Skorpan kahvilassa join maailman parasta cappuccinoa. Kaupungin keskustassa on sulassa sovussa puu- ja kivitaloja vieri vieressä. Koulupuisto on käymisen arvoinen puisto. Kukkivien kasvien paras aika oli ohi, silti puisto oli upea. Mahtavat, vanhat puut nostattivat ihailua. Vaikuttava kirkko ja hautuumaa-alue herätti kunnioitusta. Siellä leijui positiivinen henki, jonka saa aikaan upea kirkko, värikkäät kukat haudoilla ja siisti ympäristö. Fäbodan ranta-alue on mahtava; aava meri ja kalliot. Silmä lepää niissä maisemissa.

Tähän ehkä voisi lisätä toisenkin bonus-kokemuksen, nimittäin Paapo-käsityökaupan Alajärvellä. Käsityöihmisen karkkikauppa. En voi kuin ihmetellä, miksi en ole aiemmin törmännyt siihen somessa. Kivijalkakauppa on aivan ihana, avara ja ideoita pursuava. Myös nettisivut ovat erinomaiset.

Vaikutelmia

Eri osassa maata on hieman erilaisia elintarviketuotteita myynnissä. Ostin paikallisia leipomotuotteita ja lihavalmisteita aina kun se oli mahdollista. Alavutelaisesta mustikkahillotäytteisestä jätti-isosta suklaakuorrutetusta munkista jäi supermaittava maku suuhun. Pelkästään munkin valtava koko sai silmät pyöristymään.

Kalustetussa vuokra-asunnossa asuminen on vapauttavaa ja helppoa, etenkin kun asunto on viihtyisä ja siisti. Omia tavaroita minulla oli vain yhden matkalaukullisen verran. Pitkähköllä reissulla huomaa miten vähällä tavaralla pärjää. Asunnosta kiitos kuuluu Tuomas Hiipakalle.

Rauhallisessa paikassa luovuus kukoistaa. Keskittymiskyky on huipussaan. Sellaisessa ympäristössä syntyy ideoita enemmän kuin niitä pystyy käsittelemään. Ideoiden purkaminen saattaa olla pitkä prosessi, syksyn sateisina päivinä voinkin työstää hankittuja kokemuksia.

Tänä päivänä ei voi sivuuttaa teknologiaa. Vaikka suurimmat syyt viihtymiseeni olivat ihmiset, kokemukset ja tapahtumat, silti digitalisaatiolla oli oma osuutensa.Teknologian ansiosta voin seurata maailman tapahtumia, kirjoittaa ja edistää omia projektejani siellä, missä kulloinkin asun. Yhteydenpito vakituisen asuinpaikan kavereihin on mahdollista paikasta kuin paikasta.

Voi miten näinkään Soinin uusin silmin. Huomasin paljon mahdollisuuksia. Toki näkökulmaeroon vaikuttaa myös ikä. Nuoren ihmisen tavoitteet olivat erilaiset kuin eläkeläisen. No, on näkökulma mikä tahansa, olen iloinen ja ylpeä, jotta sain mahdollisuuden viettää aikaa Laasalassa.

Viikot olivat antoisia, idearikkaita ja luovia. Paluu lapsuuden maisemiin auttoi ymmärtämään itseä paremmin ehkä jopa arvostamaan menneisyyttä uudella tavalla. Seuraavassa blogissani kerronkin, mitä aikamatka menneisyyteen opetti.