Minun Pärnu - 6 suosikkipaikkaa

Olen asunut Pärnussa sen verran aikaa, jotta mielipaikkoja on jo ehtinyt syntyä. Kaupungissa on rauhallinen rytmi ja useita kiinnostavia kohteita, joissa viihdyn. Tässä esittelen kuusi nykyistä suosikkiani – paikkoja, jotka tekevät arjesta erityisen miellyttävää.

Seitsemänneksi paikaksi olisin voinut lisätä Pärnu linn. Keskusta on rohean kaunis ja uniikki. Se on samalla kertaa sekä pieni että suuri. Pieni, koska kävellen voi hoitaa arkiset asiat. Samalla voi törmätä tuttuihin, mikä on todennäköisempää Pärnun kokoisessa kaupungissa kuin esimerkiksi Tallinnan ja Helsingin kokoisissa kaupungeissa. Suuri, koska kävellen liikkuessa kertyy askeleita eikä silti tarvitse koko ajan tallata samoja katuja.

1. Rüütli-katu – kaupungin sydän

Rüütli (suomeksi ritari) on Pärnun keskustan kävelykatu, joka sykkii elämää ympäri vuoden. Kadun käveleminen kestää päästä päähän noin viisi minuuttia. Kesällä katu täyttyy terasseista ja matkailijoista. Talvella se on melko hiljainen, mutta valaistus ja koristeet ovat vertaansa vailla. Rakastan kuljeskella kadulla, katsella kauniita julkisivuja ja pysähtyä kahville. Olen kävellyt kadun päästä päähän lukuisia kertoja, silti en ole kyllästynyt. Tällä kadulla on omanlaistaan charmia, jota ei voi olla huomaamatta ja tuntematta.

Rüütli-kadulla on useita näkemisen arvoisia rakennuksia, pieniä kauppoja, ravintoloita ja kahviloita. Kävelykadun toisessa päässä on Itsenäisyydenaukio, jossa julistettiin Viron tasavallan itsenäisyysmanifesti vuonna 1918. Siinä lähettyvillä on Pärnu hotelli, Rüütli tn 44. Hotellin varmaan tunnistavät kaikki Pärnussa vierailleet.

Kadun varrella on myös kaksi erityisen mielenkiintoista vaateliikettä. Katsastan niiden ikkunat aina kun kuljen ohi. Muotiliike Siluett, Rüütli tn 28, myy virolaisten suunnittelijoiden tuotteita: vaatteita, kenkiä, koruja, nahkatuotteita jne. Osoitteessa Rüütli 55 on vaateliike Glamour, jonka neljässä ikkunassa on muutaman päivän välein vaihtuvia tyylikkäitä asukokonaisuuksia. Molempien liikkeiden ikkunat on "pakko" nähdä.

2. Elleni-kahvila – kahvihetkien keidas

Elleni Pagariäri & Kohvik, Rüütli tn 45, on pieni, viihtyisä kahvila, josta saa herkullisia leivonnaisia, pikkusuolaista ja erityisen hyvää kahvia kohtuuhintaan. Se on ikätovereitteni suosiossa, toki kahvilassa käy kaiken ikäisiä asiakkaita. Koululaisetkin hakevat välipalaa. Silloin tällöin joku istuu työskentelemässä. Sitä teen itsekin. Kahvila on ihanteellinen paikka kirjoittaa. Kahvilassa syntyy uusia ajatuksia ja joskus jopa uusia blogitekstejä. Toisinaan vaan istun ja nautin kahvista sekä tarkkailen ihmisiä.

Käyn kahvilassa melko usein, joten moikkaustuttujakin olen ehtinyt saada. Kun suosikkileivonnaisiani ei ollut vitriinissä, tarjoilija kertoi, että heillä on niitä, mutta ne ovat vielä sivupöydällä. Tulee kotoisa tunne, kun henkilökunta tunnistaa ja muistaa.

3. Pärnun keskuskirjasto – hiljaisuuden tyyssija

Kaikki kirjastot ovat mukavia ja kutsuvia, mutta toiset ovat vielä hiukan enemmän kutsuvia. Pärnu Keskraamatukogu, Akadeemia tn 3, on enemmän kuin pelkkä paikka lainata kirjoja – se on paikka, jossa viihdyn hiljaisuudessa. Vuonna 2008 valmistunut nykyaikainen kirjastotalo on katettu kokonaan kirkkaalla lasilla. Valaistu rakennus on erityisen houkutteleva pimeinä talvi-iltoina.

Kirjastorakennuksessa on kolme kerrosta, jokaisesta kerroksesta olen löytänyt lempparinurkkauksen. Kirjojen lainaamisen lisäksi käyn kirjastossa lukemassa lehtiä, opiskelemassa ja kirjoittamassa. Kirjastoon voi mennä kannettavan kanssa. Hienoa on, kun etukäteen ei tarvitse varata työtilaa, aina löytyy paikka yhdelle. Ja on mukava tutkia kirjahyllyjä, etenkin uutuushyllyjä. Hyllyjä silmäillessä haaveilen ajasta, jolloin vironkielen taitoni on niin hyvä, että pystyn lainaamaan kaikki ne mielenkiintoiset kirjat.

4. Koidula-puisto – vihreä hengähdyspaikka

Pärnussa on useita vehmaita puistoja, mikä tekee kaupungista erityisen viihtyisän. Pidän kaikista keskustan puistoista mutta Koidula park'sta on kuitenkin tullut suosikkini. Puisto on nimetty Lydia Koidulan mukaan. Hän oli virolainen näytelmäkirjailija ja sanomalehtityön uranuurtaja. Puisto päätettiin perustaa vuonna 1925, ja se avattiin vuonna 1929. Puistossa on myös Lydia Koidulan muistomerkki. Puiston viimeisimmät suuret peruskorjaukset tehtiin vuosina 1998 ja 2024.

Puisto on sopivasti ns. matkan varrella, olin sitten menossa tai tulossa. Puistoon on kiva istahtaa hetkeksi, se on siisti ja siellä on  kauniita kukkaistuksia. Ja mikä parasta puistossa on riittävästi penkkejä, aina löytyy istumapaikka, siitäkin huolimatta, että puisto on hyvin suosittu. Puistossa on kiva istua ja lukea tai vaan katsella ihmisiä. Kulutan mielelläni aikaa paikoissa, joissa saan olla yksin ihmisten keskellä.

5. Leivakas -leipomo-kahvila – tuoreen leivän taivas

Leipomo-kahvila Leivakas, Lai 10/3, sijaitsee Pärnujoen rannalla entisessä teollisuusrakennuksessa. Leivakas'ssa valmistaan leipää, pullaa, piirakoita ja kakkuja. Aitoa kiviuunipizzaa on myös tarjolla. Hauska yksityiskohta on, että pizzat ovat saaneet nimensä Pärnun katujen tai tunnettujen paikkojen mukaan.

Tuoksu kahvilan oven avatessa jo kertoo, että ollaan oikeassa paikassa. Leipomon ruisleipä, leivonnaiset ja pikkusuolaiset ovat mitä maukkaimpia. Käyn Leivakas'ssa kahvilla, mutta vielä useammin haen sieltä tuoretta leipää tai pullaa. Samalla teen pienen kävelylenkin joenrannassa. Makunautintojen lisäksi kahvilakäyntiin voi yhdistää kauniin jokimaiseman ja liikunnan.

6. Puiden reunustamat kävelytiet

Suurten puiden reunustamat kävelytiet ovat kuin hiljaisia keitaita. Puiden latvukset muodostavat vihreän holvikaaren ylle, ja kävellessä syntyy tunne, kuin kulkisi suojaisassa temppelissä. Ne tarjoavat rauhoittavan tilan, jossa mieli lepää. Kadut ovat jotenkin runollisia ja epätodellisia sekä saavat mielikuvituksen liikkeelle kaikkina vuodenaikoina.

Nuo väylät eivät ole vain kulkuväyliä – ne ovat kokemuksia. Jokaisella vuodenajalla on oma sävynsä: keväällä hennon vihreä silmupeite lupaa uutta alkua, kesällä lehvästö humisee tuulessa ja antaa suojaa auringolta, syksyllä lehdet leijuvat maahan muodostaen värikkään maton, ja talvella paljaat oksat piirtyvät harmaata taivasta vasten.

Kaupungeissa, joissa puut reunustavat kävelyteitä, on mielestäni erityinen tunnelma. Ne kertovat historiasta ja ihmisistä, jotka ovat kulkeneet samoja reittejä ennen minua. Ne ovat maisemallisesti kauniita, mutta myös ekologisesti merkittäviä – puut puhdistavat ilmaa ja viilentävät kaupunkiympäristöä.

Aina kun mahdollista kävelen puiden reunustamilla kujilla. Kävely puiden siimeksessä jotenkin avaa ajatuksia ja rauhoittaa. Puiden alla kulkiessa huomaa pienet yksityiskohdat: linnunlaulun, sateen jättämät pisarat oksilla. Lumikaan ei ärsytä, sekin tuntuu sopivan noille kujille.

Tässä olivat suosikkikohteeni Pärnussa. Ne eivät ehkä ole historiallisesti kiinnostavimpia eivätkä kaupungin näyttävimpiä. Valinta onkin tehty ennemän tunnepohjalta. Noissa paikoissa olen kokenut elämyksiä, glimmereitä, olen kohdannut ihmisiä, olen saanut ideoita ja uutta tietoa,. Lyhyesti sanottuna noissa paikoissa olen kokenut jotain hauskaa ja merkittävää.