Tarvitaanko kyselytutkimusten yläikärajoja?

Ikäraja 18-79 on kompromissi, joka sopii kaikille. Tutkimuksen kustannukset nousevat, kun yli 79-vuotiaita otetaan mukaan tutkimukseen. Vanhimmassa ikäryhmässä on muita enemmän henkilöitä, jotka eivät halua, jaksa tai voi osallistua mielipidetutkimuksiin. Vaikka yli 80-vuotiaat puuttuvat tutkimuksista, se ei vääristä lopputulosta. Kyse ei ole ikärasismista. Vanhusten omaiset ovat olleet käärmeissään, mikäli puhelinhaastattelija on soittanut huonokuntoiselle omaiselle. Nämä ovat tutkimusten toteuttajien perusteluja kyselytutkimuksille, joihin ei ole otettu mukaan vanhimpia kansalaisia.

Tutkimuksen tilaaja voisi halutessaan teettää kyselyn, joka ei rajaa pois noin 350 000 kansalaista eli yli 80-vuotiaita. Tyypillistä on myös se, että annetaan ymmärtää, jotta tutkimuksen tulokset ovat "kaikkien suomalaisten mielipiteitä", vaikka iso osa kansalaisista puuttuu vastaajien joukosta.

Nato-tutkimuksen yläikäraja oli 80 vuotta, ainoastaan pari toimittajaa ihmetteli sitä. Jos tutkimus olisi tehty vain yli 65-vuotiaille, niin puolet kansalaisista olisi noussut barrikadeille. Vanhimpien ihmisten poissaoloa ei huomannut kukaan.

Tilastokeskus on nostanut monien tilastojen ikärajaa 89 vuoteen. Yli 90-vuotiaita on noin 50 000. Heidän digikäyttöään ei kuitenkaan tilastoida lainkaan.

Vuonna 2022 Vanhustyön keskusliitto teetti kansalaiskyselyn, jossa ei ollut yläikärajaa. Tätä mainiota tutkimusta on kiitelty useissa yhteyksissä. Muut toimijat eivät kuitenkaan ole seuranneet esimerkkiä.

Päinvastainen esimerkki on Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ryn toteuttama Huomisen kynnyksellä -kyselytutkimus, jossa selvitetään 55–84-vuotiaiden käsityksiä mm. ikääntyvien ja iäkkäiden ihmisten ongelmia. Viimeisin on tehty vuonna 2022. EETUun kuuluu kuusi suurta valtakunnallista eläkeläisjärjestöä. Se on omien sanojensa mukaan edunvalvontaan keskittyvä yhteistoimintaorganisaatio. Ensimmäisenä ei tule mieleen, että eläkeläisjärjestöt toimivat ikäsyrjivästi.

Kyselyjen yläikärajat eivät ole pelkästään pieni kulmien kohotuksen paikka. Poliitikot, päättäjät, järjestöt, yritykset ja muut toimijat käyttävät kyselytutkimuksia apuna, kun he tekevät päätöksiä, suunnittelevat palveluja ja tuotteita. Ikäihmisiä koskevia asioista päättävät ihmiset, jotka eivät itse ole kokeneet vanhuutta. Heillä ei myöskään ole tietoa siitä, mitä ikäihmiset ajattelevat, koska he rajaavat yli 80-vuotiaat kyselyistä pois.

Ikäymmärrys ja ikäsyrjintä

Ikäymmärrys on yksi niistä kyvyistä, jotka luovat yhteyden ihmisten välille riippumatta siitä, missä vaiheessa elämää he ovat. Se ei ole vain taito ymmärtää eri ikäryhmien tarpeita ja kokemuksia, vaan se on myös kyky asettua toisen henkilön asemaan, oli kyseessä sitten lapsi, nuori, aikuinen tai vanhus.

Vaje ikäymmärryksessä muuttuu herkästi ikäsyrjinnäksi. Osa toimintatavoista ovat niin tuttuja ja itsestäänselvyyksiä, että syrjintää ei edes tunnisteta. On tärkeää, että kaikkien ihmisten mielipidettä kysytään sekä heitä kuullaan ja kuunnellaan, vain siten saadaan edistettyä ikäymmärrystä.

Suomi on yhdistysten luvattu maa, mikä näkyy myös lukuisina eläkeläisjärjestöinä ja niiden yhteistyöeliminä.  Tämä näyttäytyy tavalliselle eläkeläiselle tiedon hajanaisuutena. Joutuu näkemään melko paljon vaivaa, jotta pysyy ajan tasalla siinä, mitä eläkeläismaailmassa on meneillään. Järjestöjen suuri määrä tarkoittaa myös sitä, että kukin heidän projektinsa saa vain rajatun määrän näkyvyyttä.

Jotta ikäsyrjintää saataisiin vähennettyä, tarvitaan kaikkien toimijoiden ja eläkeläisjärjestöjen yhteistyötä. Ikäymmärrys on ilokseni osana Tehdään iästä numero! -kansanliikettä. #IästäNumero

Ihmisoikeudet

On maan tapa puhua eläkeläisistä kulueränä tai kestävyysvajeena. Näin ei puhuta lapsista, vaikka hekin ovat kuluerä yhteiskunnalle. Epäasiallinen käytös on noussut julkisuuteen monilla aloilla. Me Too -kampaaja aloitti muutoksen vuonna 2017. Jopa miehisessä jääkiekossa on käsitelty epäasiallisuuksia mutta ikäihmisiin kohdistuvaa alentavaa kielenkäyttöä ja heidän sivuuttamistaan ei ole systemaattisesti ryhdytty vähentämään. 

Kaikesta huolimatta uskon, että toivoa on. Uskon, että pienikin ele, kirjoitus, esimerkki, puhe edistää ikäymmärrystä, mikä avaa tietä oikeudenmukaisempaan ja yhdenvertaisempaan seniorimaailmaan.