Tehdään iästä numero!
Lokakuun alussa käynnistyi Tehdään iästä numero -kansanliike, jonka tarkoitus on muuttaa ikäasenteita myönteisemmiksi yhteiskunnassamme. Tehdä Suomesta ikäystävällinen maa. Olet ehkä jo kuullutkin hankkeesta. Liikkeen taustalla on Vanhustyön keskusliiton teettämä kyselytutkimus kansalaisten asenteista koskien vanhuutta ja vanhustyötä
Kansanliikkeen aloitus oli Helsingissä tiistaina 4.10.2022. Sain ilokseni olla mukana kick off -tilaisuudessa, jossa kuultiin ajatuksia herättäviä puheenvuoroja niin vanhustyön asiantuntijoilta kuin politikoilta. Kiintoisaa oli myös saada katsoa Klaus Härön ohjaama elokuva Rakkaani merikapteeni, joka kertoo eläköityneen merikapteenin ja hänelle kodinhoitajaksi palkatun Annien rakkaustarinan. Elokuvaan liittyy kiinteästi ikääntyminen ja itsemääräämisoikeus, jotka ovat läsnä niin monen eläkeläisen elämässä.
Tilaisuuden mielenkiintoista antia oli niin ikään Klaus Härön haastattelu ja etenkin hänen kommenttinsa koskien ikääntymistä. Hän kertoi muun muassa, millaista on työskennellä ikääntyneitten näyttelijöitten kanssa. Härö puhui siitä, miten kokemus näkyy ammattitaitona. Taidolla, tiedolla ja kokemuksella voi paikata vanhenemisen tuomia mahdollisia hidasteita. Juuri niin!
Mikä on kansanliike?
Jokainen varmasti tietää, mikä on kansanliike, mutta laitan määritelmän tähän kertauksen vuoksi. Wikipedian mukaan kansanliike on laajalti kansan keskuuteen levinnyt liike. Se on joukkoliike, joka pitkäaikaisesti, voimakasta yhteenkuuluvuutta tuntien, mutta usein löyhästi organisoituna pyrkii erilaisin toimin joko synnyttämään yhteiskunnassa tiettyjä perusteellisia sosiaalisia muutoksia tai estämään sellaisten muutosten syntymisen.
Olen mukana Tehdään iästä numero -kansanliikkeessä siten, että osallistun siihen muun muassa kirjoittamalla tämän blogiartikkelin ja muita artikkeleita sekä julkaisemalla tekstejä blogissani Ikääntymisen Ihmeet. Pidän myös esityksiä ikääntymisestä eri tilaisuuksissa. Tavoitteeni on saada edes yksikin ihminen pohtimaan suhtautumista vanhenemiseen. Uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa vanhuudesta puhutaan pitkälti negaation kautta, vaikka todellisessa elämässä vanhuuteen kuuluu paljon myönteistä ja hyvää.
Tehdään iästä numero
Vanhustyön keskusliitto teetätti alkuvuodesta kattavan kyselyn kansalaisten asenteista koskien vanhuutta, vanhenemista, vanhustyötä sekä sukupolvisuhteita. Kyselyn kohderyhmänä oli 16+ vuotiaat suomalaiset. Mukana oli myös yli 85-vuotiaita, toisin kuin monessa muussa selvityksessä.
Kyselytutkimus nosti esiin ikäsyrjinnän yhteiskunnassa. Ihmiset kokevat, että iäkkäitä ihmisiä syrjitään Suomessa. 62 prosenttia kansalaisista katsoo poliitikkojen syrjivän ikääntyneitä ja yli 50 prosenttia näkee syrjintää sosiaali- ja terveyspalveluissa. Sosiaalityön ja sosiaaligerontologian professori Marja Vaarama puhuu Syrjinnän Suurmestareista.
Selvitys tuotti paljon kiinnostavaa, yksityiskohtaista tietoa vanhenemisesta. Vanhuutta pelkää joka kolmas. Eniten vanhuutta pelkäävät naiset, naimattomat, avoliitossa ja eronneet. Vähiten pelkäävät yli 85-vuotiaat ja 16-25-vuotiaat.
Selvityksen keskeisimmät havainnot ovat:
- Suomalaiset suhtautuvat vanhuuteen pääosin myönteisesti - mitä vanhempi vastaaja, sitä myönteisempi suhtautuminen omaan vanhuuteen on
- Vaikka yksilötason suhtautuminen vanhenemiseen on myönteistä, moni kokee yhteiskunnassa suhtautumisen vanhuuteen olevan kielteisempää. Moni näkee, että iäkkäät ihmiset eivät tule kuulluiksi tai heitä syrjitään. Ongelmia nähdään erityisesti peruspalveluissa sekä poliittisessa päätöksenteossa
- Vanhustyöhön liitettävät mielikuvat ovat hyvin kriittisiä, eikä se houkuttele etenkään nuorempia ikäluokkia tai opiskelijoita. Työ nähdään fyysisesti ja henkisesti raskaana, mutta tärkeänä
- Hyvän vanhuuden kulmakiviä ovat perhe ja läheiset, terveys, toimeentulo,harrastusmahdollisuudet ja turvallisuus
Eläkeläisenä työelämään
Työelämän ja eläkeajan välille on rakentunut muuri, joten asennemuutosta tarvitaan yhteiskunnassa siitäkin näkökulmasta katsottuna. On vain kaksi vaihtoehtoa, ihminen on joko työelämässä tai eläkkeellä. Elämä eläkkeellä on ikään kuin aloitettava alusta, vaikka työuran aikana hankittu osaaminen ei katoa mihinkään yhdessä yössä. Tarvitaan lisää joustavuutta taitekohtaan, välimuotoja työn ja eläkeajan yhdistämiseen sekä mahdollisuuksia kokonaan uuden encore-uran luomiseen. On yhteiskunnan etu, että työmarkkinat olisivat joustavammat ja monipuolisemmat.
Paluun eläkeläisenä työelämään soisi olevan helpompaa kuin se tänä päivänä on. On vaikea tarkkaan sanoa, minkä verran ikä vaikuttaa työnhaussa, mutta se vaikuttaa. Työhakemuksiin ei vastata tai haastatteluihin ei kutsuta. Oletetaan, että jokainen eläkeläinen on kiinnostunut tai on sopiva hoiva-alan vapaaehtoistyöhön tai alan avustaviin töihin. Osa-aikaisen toimistotyön hakuilmoituksessa lukee: sopii opiskelijalle, vaikka työn kuvauksen perusteella työ kävisi yhtä hyvin eläkeläiselle. Määrä- ja osa-aikaisia avoimia toimistotyöpaikkoja on niukasti tarjolla.
Oma seikkailuni
työnhaussa päättyi edellisistä huomioista huolimatta tällä erää hyvin. Löysin
kuin löysinkin mieleisen määräaikaisen työn. Haluan kannustaa ja rohkaista
eläkeläisiä hakemaan työtä, jos palkkatyön tekeminen kiinnostaa. Mielekkään työpaikan saaminen on
mahdollista.
Kun on runsaasti eläkkeellä olevia hakijoita, työnantajat
vähitellen heräävät huomaamaan, että eläkeläisissä on todellista potentiaalia.
Tehdään iästä numero -kansanliikettä mielestäni tarvitaan kipeästi. Jokainen hanke on ikätietoisuuden lisäämiseksi ja syrjinnän vähentämiseksi tervetullut. Toki asenteiden muuttumiseen menee aikaa, mutta kansanliike on hyvä alku.
Lue lisää kansanliikkeestä: