Tervehtiminen tuo iloa arkeen

Tervehtiminen on ihmisten välinen teko, jossa ilmaistaan ystävyyttä tai sosiaalista statusta. Tervehtimiseen voi kuulua jokin ele kuten käden puristaminen tai tietyt sanat. (Wikipedia)

Tervehtimistavat vaihtelevat paljon kulttuurista ja henkilöiden läheisyydestä toiseen. Tapoja on tosiaan lukuisia, kuten kättely, kädenheilautus, kumarrus, halaus, käsisuudelma, poskisuudelma, ylävitonen, hatunnosto, namaste, eskimotervehdys, roomalainen tervehdys, nyrkkitervehdys.

Suomen kielen professori Hanna Lappalainen sanoo, että Suomessa on ainakin toistaiseksi vallalla normi, jonka mukaan tuntematonta ei ole tapana tervehtiä. Valtaosa kansalaisista on sitä mieltä, että tervehtiminen kuuluu vain asiakaspalvelutilanteisiin ja tuttujen välille.

Olen ollut huomaavinani, että tervehtimistavat ovat muuttumassa. Nuoret halailevat enemmän kuin vanhemmat, nuoret miehet kättelevät toisiaan. Nuorten yleisilme on iloisempi kuin vanhempien sukupolvien.

Pidetään itsestäänselvyytenä, että käytöstavat ovat hallinnassa, mutta eivät ne kaikilta osin ole. Ei olisi lainkaan hassumpi ajatus, että tervehtimis- ja kohteliaisuustapoihin kiinnitettäisiin enemmän huomiota niin työpaikoilla kuin kouluissa. Eläkeläisjärjestötkin voisivat nostaa esiin käytöstapojen merkityksen. Toisaalta ylhäältä annetut ohjeet tehoavat melko huonosti, toisaalta asiat tuppaavat unohtua, mikäli niitä ei korosteta.

Suomalainen tervehtimiskulttuuri

Joku kertoi, että suomalaisessa tervehtimiskulttuurissa ärsyttää se, ettei sitä oikeastaan ole. Meillä ei välttämättä ole selkeitä pelisääntöjä, miten tulisi toimia, kun kohtaa ihmisen. Suomessa kunnioitaan toisen reviiriä, ehkä liiaksikin. Klassinen esimerkki on, kun ihmiset seisovat bussipysäkillä 1,5 - 2 metrin etäisyydellä toisistaan. Edes vesisateella ei tiivistetä rivejä.

Suomalainen tuskin odottaa ylitsevuotavaa huomiota, silti tervehdys, pieni hymy ilahduttaa jokaista.

Tässä muutama arkinen havainto:

• Ovesta sisään astuja ei vilkaise taakseen, vaan läväyttää oven kiinni perässä tulevan nenän edestä.
• Lastenvaunujen kanssa liikkuva ei kiitä, ei ota katsekontaktia, kun hänelle pitää ovea auki.
• Hississä on normaalia tervehtiä ventovierasta. Suomalainenkin tekee sen lomamatkalla.
• Kun bussissa tai ratikassa käytävänpuoleisella paikalla istuva nousee ylös ja antaa ikkunanpuolella istuvalle tilaa päästä pois, olisi paikallaan kiittää. Ajoittain puhumattomuus menee niin pitkälle, että ikkunanpuolella istuva yrittää elein ilmaista, että haluaa nousta ylös, vaikka olisi huomattavasti yksinkertaisempaa kertoa se sanoin.
• Tervehtiminen kuuluu peruskohteliaisuuteen asiakaspalvelutilanteissa. Läheskään jokainen ruokakaupan kassahenkilö ei edes katso asiakasta, saati tervehtii.

Ulkomailta

Suomalainen on lomalla rennompi, oli hän kotimaassa tai ulkomailla. Ehkä ilmastokin vaikuttaa, mene ja tiedä. Juuri ankean ilmastonkin takia tervehtimiseen tulisi panostaa. Hyvän huomenen toivotukset, pieni hymy, pään nyökkäys antaa kenelle tahansa hyvän päivän alun.

Yli kaksikymmentä vuotta sitten työskentelin Ruotsissa. Ero suomalaiseen virastokulttuuriin oli selkeä. Ruotsalaiset käyttivät etunimeä tervehtiessään: Hej, god morgon Maija. Noina aikoina Suomessa lapsia puhuteltiin nimellä, ei aikuisia. Tervehdys oli useimmiten "kaksinkertainen" hej ja god morgon. Lisäksi ruotsalaiset koskettelivat, mikä ei ollut tapana Suomessa. Kosketteluun tottui nopeasti.

Myöhemmin, kun työskentelin kansainvälisisissä tehtävissä, poskisuudelmat olivat aluksi hieman kiusallisia. Harmitti, kun en muistanut, kuka tervehtii kahdella, kuka kolmella suudelmalla. Alkukangertelun jälkeen aloin nauttia poskisuudelmista. Tunsin kuuluvani joukkoon.

Kun lähdin töihin Belgiaan, työkaveri ennusti, että kyllästyn nopeasti alituiseen tervehtimiseen ja toisten huomioimiseen. Hän oli väärässä. Oli ihanaa, kun minut huomioitiin ja sain itse huomioida kanssaihmisiä. Erityisesti rakastin, kun kahviloissa ja ravintoloissa puhuteltiin "madame". Todellakin toivoisin lisää kohteliaisuutta ja kepeyttä suomalaisiin tapoihin.

Kokemukseni mukaan Virossa on melko samanlainen vähäeleien tervehtimiskulttuuri kuin Suomessa. Ilokseni olen huomannut, että molemmissa maissa nuorempi polvi on avoimempaa, iloisempaa ja kohteliaampaa. Korostan kuitenkin, että poikkeuksia löytyy kaiken ikäisissä.