Vanheneminen on erilaista kuusikymppisenä kuin kahdeksankymppisenä
Yhteiskunta niputtaa hyvin herkästi eläkeläiset yhteen, vaikka vanhuuseläkeläisten ikähaarukka sijoittuu ikävuosien 60 - 100 väliin. Viisivuotiaita ja kaksikymppisiä ei käsitellä yhtenä ryhmänä, vaikka ikäeroa on vaivaiset 15 vuotta. Eläkeajan alkupäässä oleva kenties opiskelee, matkustelee tai etsii palkkatyötä, kun taas yhdeksänkymppinen käy rollaattorikaupoilla ja tutkailee hoivapaikkoja. Vanhenemiseen liittyvät epäkohdat ovat yhteiskunnallinen ongelma, joiden korjaaminen vaatii poliittista toimintaa.
Miksi vanhuutta pelätään, vaikka vanheneminen on luonnollista?
Vanhuuttaan pelkää joka kolmas. Yksinäiset, keski-ikäiset, vähemmän koulutetut, heikommassa ammattiasemassa olevat, köyhät ja heikon elämänlaadun omaavat pelkäävät vanhuuttaan muita enemmän. Näin kertoo Vanhustyön keskusliiton tutkimus, joka tehtiin vuoden 2022 alkupuolella.
Vanhenemisesta puhuttaessa liian harvoin muistetaan mainita sen myönteisiä puolia. Uutisoinnin sävy on usein negatiivinen ja syyllistävä. Valtio velkaantuu korkeiden terveydenhuoltomenojen takia, pienimmät eläkkeet eivät riitä elämiseen, hoivapaikkoja ei ole, ikääntyneet on heitetty ulos työelämästä, ikääntyneitä ei kelpuuteta oman elämänsä asiantuntijoiksi, poliitikot laativat ikäsyrjiviä lakeja, useat organisaatiot koetaan ikäsyrjiviksi. Tähän voisi vielä lisätä nuoruutta ihannoiva yhteiskunta. Ei siis ihme, jos ikääntyminen pelottaa varsinkin, kun vanhuus on ennenkokematon asia.
Vanhat ihmiset ovat siellä jossain, poissa silmistä, poissa mielistä. Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, Suomessa senioreita näkee vähemmän työelämässä ja näkyvillä paikoilla.
Eläkeajan alkupään eläkeläiset
Vanheneminen on erilaista kuusikymppisenä kuin kahdeksankymppisenä. Vanhenemisen olemus ei tänä päivänä ole sama kuin se oli kolmekymmentä vuotta sitten. Kun eläkeläisistä puhutaan, puhetapa on silti hyvin perinteinen. En tiedä, onko asia todellisuudessa niin mutta tuntuu kuin puhetapa olisi edelleen sama kuin kaksi-kolmekymmentä vuotta sitten. Aika on muuttunut, elinikä on noussut ja terveys on kohentunut, joten ne tuntuvat myös eläkeläisyydessä.
Eläkeajan alkutaipaleella olevilla on muistissa työelämästä opitut tiedot ja taidot. Heillä on hyvät digitaidot. He ovat hyväkuntoisia ja toimeliaita.
Koska aika on muuttunut ja ihmiset sen mukana, niin joukosta erottuvat tietyt asiat, jotka vaikuttavat melko kummallisilta 2020-luvun eläkeläisestä. Tässä muutama esimerkki vaietuista aiheista:
- muuri, joka on työelämän ja eläkeajan välissä - elämä on ikään kuin aloitettava alusta, kun siirtyy eläkkeelle
- eläkeläisen palkkatyö (+ modernit työnhakutavat kuten some-profiilit,
videohaastattelut), encore-ura
ja yrittäjyys
- yhteiskunta vaikuttaa takapajuiselta, kun sitä katsoo työelämän ulkopuolelta
- yhteiskunta suhtautuu holhoavasti eläkeläisiä kohtaan
- ikääntymiseen liittyviä vaikuttamisen kanavia on vaikea löytää
- digiä ei hyödynnetä keskustelukerhojen ja muun toiminnan järjestämisessä
- eläkeläisten keskinäinen suuri ikäero - toimijoiden pitäisi tarvittaessa uskaltaa järjestää omaa toimintaa niin eläkeajan alussa oleville kuin vanhemmalle väestölle
- ulkopuolisuuden tunne, jota eläkkeelle siirtyminen voi aiheuttaa - eläkeläiset eivät ole yhteisö, vaan joukko keskenään erilaisia ja eri ikäisiä yksilöitä sijoittuneena ympäri maata ja maapalloa.
Mikä pitäisi muuttua?
Vaikka toivon ja ehdotan muutoksia suhtautumisessa eläkeläisyyteen ja eläkeläistoimintaan, en tavoittele niitä nykyisen toiminnan kustannuksella. Toimintaa tulisi pikemminkin monipuolistaa kuin karsia, jotta mahdollisimman moni eläkeläinen löytäisi merkityksellistä tekemistä.
Asenteet vanhenemista kohtaan kaipaavat uusia raikkaita tuulia. Ihmiset iästä riippumatta tulee nähdä ihmisinä. Ikä ei määritä sitä, miten ihmisen kuuluu elää. Eläkeläinen voi muuttaa ulkomaille tai työskennellä kahdeksankymppisenä. Pitäisi olla itsestään selvyys, että ihmisen tulee saada äänensä kuuluville ja viettää omannäköisiä eläkepäiviä.
Mielikuva eläkeläisistä tulisi päivittää 2020-luvulle. Oman kokemukseni mukaan eläkeläisyys ei ole sitä, mitä minulle etukäteen kerrottiin. Positiivisia puolia on huomattavasti enemmän kuin negatiivisia. Eläkeläiset ovat tekeviä ja osaavia, mitä yhteiskunta voisi voimallisemmin hyödyntää, muutoinkin kuin vapaaehtoistyön merkeissä. Monella eläkeläisellä on hyvät digitaidot toisin kuin luullaan. Ikä ei määritä tekemistä eikä ole este tekemiselle. Yksittäisen eläkeläisen on kuitenkin vaikea tuoda taitojaan esiin kaavoihin kangistuneiden keskellä. Peräänkuulutan matalan kynnyksen tapahtumia, alustoja, keskustelukanavia, jossa rivieläkeläiset saisivat keskustella, ideoida ja verkostoitua.
Muuri työelämän ja eläkeajan välissä tulisi purkaa. Kun ihminen siirtyy eläkkeelle, hänestä tulee näkymätön. Hän putoaa jonnekin syvään aukkoon, josta on vaikea pyristellä pois. Hän joutuu ikään kuin opettelemaan kaiken alusta, vaikka hänellä olisi asiantuntemusta yli oman tarpeen. Työelämän ja eläkeajan välimaastoon kaivataan joustoa ja asennemuutosta.
Työmarkkinat. Työssäkäynti eläkkeen rinnalla on yleistynyt mutta en osaa kertoa, miten yleistä se on. Luultavasti nykyisistä useampi haluaisi työskennellä, jos sopivaa työtä olisi tarjolla. Tiedän, että länsinaapurissa huomattava osa eläkeikäistä käy työssä. Tarvitsee vaan katsoa Ruotsin televisiota tai käydä Tukholmassa niin huomaa, että kaikenikäiset ihmiset ovat näkyvillä paikoilla yhteiskunnassa.
Uskon vakaasti, kun ihmiset tottuvat näkemään eläkeikäisiä ihmisiä asiantuntijoina ja palveluammateissa, ajan kanssa se hälventää ikäsyrjintää Suomessakin. Ammattiliitot voisivat myös ottaa kopin työmarkkinoiden kehittämisestä. On koko yhteiskunnan etu, että työllisyysaste on korkea, jopa nousee nykyisestä.
Tietoa ikääntymisestä pitää jakaa kaikille ympäri ämpäri koko maan. Ikäymmärrystä tulee lisätä. Vanheneminen ei ole sairaus. Eläkeläinen on monella tavoin aktiivinen toimija vuosien jopa vuosikymmenten ajan. Lue blogini ikäymmärryksestä
Tietoa vanhenemisesta on kyllä saatavissa,
mutta se on hajallaan. Toivoisin, että eläkeläisten parissa toimivat
organisaatiot tekisivät keskenään enemmän yhteistyötä. Keskittäisivät tiedon
jakamista. Olen jäsenenä muutamassa järjestössä, olen tilannut lukuisan määrän
eri toimijoiden uutiskirjeitä, seuraan somessa useita organisaatioita. Täytyy
olla melkoinen fakiiri, jotta ehtii paneutumaan niihin kaikkiin.
Vaalit on tulossa muutaman kuukauden kuluttua. Äänestäminen on yksi tapa edistää ikäihmisten asiaa. Jokaisen äänestäjän kannattaa olla tarkkana, kun valitsee kansanedustajaehdokasta. VKTL:n tutkimuksen mukaan vastaajat kokevat, että 62 % poliitikoista on ikäsyrjiviä. Muita Syrjinnän Suurmestareita (professori Marja Vaaraman osuva ilmaisu) ovat sosiaali- ja terveyspalvelut, työnantajat ja KELA.
Kohti ikääntymisen mallimaata
Suomessa tehdään toimenpiteitä ikäsyrjinnän kitkemiseksi ja ikääntyneitten asioiden edistämiseksi. Tehtävää vaan on niin paljon, että ajoittain tuntuu kuin mitään ei tapahtuisi.
Alla pari vanhenemiseen liittyvää positiivista tapausta tältä vuodelta:
Vanhusasiavaltuutettu aloitti tammikuussa. Vanhusasiavaltuutetun
tehtävä on varmistaa, että ikääntyneiden asema ja oikeudet otetaan huomioon
lainsäädännössä ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Tehdään iästä numero -kansanliikkeen tarkoituksena on vahvistaa myönteisiä ikäasenteita yhteiskunnassa. Startti oli lokakuussa. Tavoitteet ovat:
- myönteiset ikäasenteet vahvistuvat yhteiskunnan eri osaalueilla
- poliitikkojen ei koeta syrjivän ikääntyneitä ihmisiä
- ikääntymiseen liittyvä positiivinen uutisointi lisääntyy
- vanhuusalan ja vanhustyön vetoja pitovoima parantuu
