Yksinäisyys ei kuulu, mutta tuntuu

Viimeisen vuoden aikana olen miettinyt yksinäisyyttä paljon, joten päätin laittaa muutaman ajatuksen ylös. Tapaan puhua yksinäisyydestä tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Toisaalta senioireiden halutaan pärjäävän kotona mahdollisimman pitkään, toisaalta yksinasuminen lisää yksinäisyyttä ja yksinäisyydestä aiheutuvia epäkohtia. Ristiriitaista. Voisiko kenties yhteiskunnan rakenteita muokata yhteisöllisempään suuntaan?

Yksinäisyys ei näy päällepäin. Se voi piiloutua kohteliaan hymyn, siistin kodin tai lyhyiden small talk -keskustelujen taakse. Yksinäisyys voi koskettaa kaiken ikäisiä ihmisiä, mutta tässä blogissa keskitytään ikääntyneisiin.

Miksi yksinäisyys koskettaa erityisesti senioireita?

Ikääntyminen tuo mukanaan monia elämänmuutoksia: eläkkeelle siiirtyminen, ystävien tai puolison menetys, fyysisen toimintakyvyn heikentyminen, sairastuminen, muutto toiselle paikkakunnalle tai palvelutaloon. Sosiaalisten kontaktien määrä vähenee, ja samalla kynnys uusien suhteiden luomiseen kasvaa.

Myös ihmisen oma arkuus, persoonallisuuden piirteet ja yhteiskunnan asenteet ikäihmisiä kohtaan voivat lisätä yksinäisyyden kokemusta.

Poliittiset päätökset tukevat ainakin välillisesti yksinäisyyttä. Kallis ja toimimaton julkinen liikenne vaikeuttaa liikkumista ja heikentää autottomien mahdollisuuksia tavata ystäviään ja osallistua rientoihin. Pitkät jonot terveydenhuollossa pitkittävät paranemista ja verottavat voimia. Tänä päivänä asunnot on suunniteltu perheille, niitä voisi yhtä lailla suunnitella yhteisasumista silmälläpitäen. Yksin kotona pärjäämisen vinkkien rinnalla tulisi myös tarjota tietoa yhteisasumisesta: Miten perustat seniorikommuunin -tyyppisesti. Kommuuniasuminen sopii senioreille siinä missä nuorillekin.

Yksinäisyys ei ole sama asia kuin yksinolo

Tärkeää on tiedostaa, että vapaaehtoinen yksinolo ja yksinäisyys eivät ole sama asia. Monet ikäihmiset nauttivat omasta rauhasta, harrastuksista tai lukemisesta ilman jatkuvaa seuraa. Yksinäisyys sen sijaan on kokemus siitä, ettei ole tarpeeksi merkityksellisiä ihmissuhteita – että kukaan ei ole aidosti läsnä tai kiinnostunut.

Voidakseni hyvin tarvitsen sekä yksinoloa että ystävien seuraa. Välillä on saatava olla yksin omien ajatusten parissa. Yhtä tärkeitä ovat ystävät ja ihmiset. Uskallankohan sanoa, että Virossa asuminen on alkanut viedä minua ihmisten pariin enenevässä määrin. 

Kokemukseni mukaan yksinolon tarvetta ei ihan aina ymmärretä eikä yksinolon ja yksinäisyyden ero ole täysin selvä. Eräs rouva kertoi ymmärtävänsä yksinolon tarpeen. Hän oli ollut yhden kerran yksin kotona yhden kokonaisen viikonlopun.

12 vinkkiä yksinäisyyden torjumiseen

Tässä on 12 vinkkiä yksinäisyyden torjumiseen. Olen miettinyt asiaa lähinnä maahamuuttajan näkökulmasta. Vinkeistä voi toki saada tukea sekä ulkomaan että kotimaan muuttajat + muut.

1. Hyödynnä digitaalisia välineitä

Digitalisaatio tarjoaa monia keinoja tutustua uusiin ihmisiin uudessa maassa tai paikkakunnalla. Sosiaalinen media on mainettaan hyödyllisempi uusiin ihmisiin tutustumisessa. Se on myös tuikitarpeellinen paikallisten tapahtumien ja samanhenkisten ihmisten tavoittamisessa.

Kun olet yksin uudessa maassa, on tärkeää, että kotimaahan jääneet ystävät ovat digitaalisten yhteyksien päässä. Lähitapaamiset ovat korvaamattomia, mutta etäyhteydet ovat myös tärkeitä. On superhienoa, kun saa viettää eläkeaikaa teknologian aikakautena.

2. Käy säännöllisesti samoissa paikoissa

Kun käyt samassa kahvilassa, kirjastossa, torilla tai puistossa, alat tulla tutuksi. Vähitellen syntyy nyökkäyksiä, ehkä muutama sana, ja lopulta voi syntyä keskusteluja ja yhteyksiä.

3. Luo arkeen rytmi

Säännöllinen päivärytmi auttaa ja tuo hallinnan tunteen. Pienet asiat tukevat suurempaa kokonaisuutta ja tuovat mielenrauhaa.

4. Osallistu paikallisiin tapahtumiin

Etsi kerhoja, konsertteja, näyttelyitä, toritapahtumia tai kaupunginkirjaston järjestämiä tilaisuuksia. Vaikka et tuntisi ketään, jo mukanaolo tapahtumassa antaa tunteen kuulumisesta yhteisöön. Sain ilmoituksen äänestysoikeudesta paikallisvaaleissa. Voi miten olenkaan ylpeä, kun saan äänestää nykyisessä asuinmaassani. Sekin lisää kuulumista yhteisöön, tämä maa on myös minun kotimaani.

5. Perusta oma kerho tai etsi muita eläkeläisiä, suomalaisia tai ulkomaalaisia

Facebook-ryhmät ja keskustelufoorumit on hyvä alku. Useimmista kaupungeista löytyy eläkeläisten ryhmiä, suomalaisyhteisö tai kansainvälisiä kokoonpanoja. Sosiallinen media on mainio paikka etsiä ihmisiä, tapahtumia ja tekemistä.

Voit perustaa myös oman kerhon, kuten itse tein. Laitoin ilmoituksen paikalliseen Facebook-ryhmään. Siitä se lähti.

6. Aloita harrastus tai jatka vanhaa

Musiikki, liikunta, käsityöt, valokuvaus, puutarhanhoito, kirjoittaminen, vapaaehtoistyö – mikä tahansa harrastus voi yhdistää. Etsi paikallinen kurssi tai ryhmä, jossa pääset jakamaan kiinnostuksen kohteita.

7. Osallistu kielikursseille tai muuhun opiskeluun

Kurssi tuo rytmiä arkeen ja tarjoaa tilaisuuden tavata ihmisiä – ei välttämättä tarvitse syntyä ystävyyksiä, riittää, kun on mukana ja yhteydessä toisiin. Kielen osaamisenkaan ei tarvitse olla täydellistä – jo muutama sana tai lause auttaa saamaan kontaktin. Nautin suunnattomasti, kun saan opiskella eri maanosista lähtöisin olevien ja eri ikäisten ihmisten kanssa.

Kielten oppimissovellukset ja keskustelufoorumit auttavat myös ylittämään kielimuureja ja luomaan yhteyksiä eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. 

8. Osallistu maahanmuuttajaohjelmaan

Mikäli uusi asuinmaa tarjoaa mahdollisuutta osallistua maahanmuuttajaohjelmaan: kielikursseille, infopäiviin tai muihin tilaisuuksiin, suosittelen lämpimästi menemään mukaan. On hyvin antoisaa ja avartavaa tutustua uuteen kotimaahan kansainvälisessä ryhmässä.

9. Pidä yhteyttä vanhoihin ystäviin 

Jos yksinäisyys uhkaa tunkeutua päivääsi, soita tai ota videopuhelu kotimaahan jäänelle ystävälle. Siitä voi olla uskomattoman paljon apua, kun arki kuormittaa. Lyhytkin puhelu auttaa jaksamaan uuden asuinpaikan haasteiden parissa. Ja jos saa vieraita kotimaasta, se on ihan huippua.

10. Puhu tunteistasi – vaikka paperille

Jos yksinäisyys ahdistaa, kirjoittaminen helpottaa. Kirje itselle, päiväkirja tai ajatusten laittaminen vaan paperille voi toimia "peilinä", joka auttaa hahmottamaan tunteita ja näkemään valoa myös varjoissa.

11. Perusta seniorikommuuni

No, kaikki eivät ehkä pidä yhteisasumisesta, laitan sen silti tähän. Aion nimittäin itse perustaa seniorikommuunin. Asukkaat voivat olla suomalaisia, virolaisia, ulkomaalaisia tai jotain näiden väliltä. Jos kansainvälinen yhteisasuminen toimii nuorilla, ei ole mitään estettä, etteikö se toimisi ikääntyneilläkin. Uskon, että yhteisasuminen tulee kasvattamaan suosiotaan myös senioreiden keskuudessa.

Kommuuni voi olla pienimuotoinen ihmisen kokoinen 2-4 toimintakykyisen seniorin vuokra-asunto, joka on helposti perustettavissa mihin tahansa maahan. Sen ei siis tarvitse olla suurta kokonaisen kerrostalon tai muun asuinyhteisön rakentamista. 

Seniorikommuuni

https://www.facebook.com/groups/662590213478559

12. Ole itsellesi lempeä

Sopeutuminen vie aikaa. Yksinäisyys ei tarkoita epäonnistumista. Annoin itselleni vuoden aikaa sopeutua uuteen kotimaahani eli Viroon. Varauduin siis yksinäiseen ensimmäiseen vuoteen mutta ilokseni asiat etenivätkin nopeammin.

Jo menneisyydessä huomasin, että ulkomaan jaksot sosiaalistivat minua. Suomi sitten "palautti takaisin ruotuun" eli enemmän introverttiyteen. Nyt taasen tuntuu siltä, että sosiaalisuus on nousussa, mikä on aivan ihanaa. Enää en anna minkään palauttaa entiseen.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että hyvä asia on, että uusia ystäviä voi saada minkä ikäisenä tahansa, ikä ei ole este tässäkään asiassa. Kunhan vain ripaus iloa ja innostusta tutustua uusiin ihmisiin on tallella.