Ensimmäinen talvi ulkosuomalaisena Virossa

Ensimmäinen talvi maahanmuuttajana Pärnussa on nyt takana. Voin kertoa, että kokemus on ollut kaikin puolin mielenkiintoinen, opettavainen ja superihana. Olen asunut yhtäjaksoisesti Virossa melkein yhdeksän kuukautta, ja olen kotiutunut hyvin. Talvi toi mukanaan uusia kiinnostuksen kohteita, joten ihmeteltävää riittää tulevinakin talvina.

Ensimmäinen talvi

Olen suorastaan hämmentynyt, miten nopeasti sopeutuminen on tapahtunut. Etukäteen ajattelin, että vuoden asumisen jälkeen elämä rullaisi suurinpiirtein normaalisti. Tuo tunne tuli suureksi yllätykseksi jo ensimmäisen talven jälkeen. Kielitaidossani on puutteita, mutta yritän olla sinnikäs ja antaa itselleni aikaa oppia. On mahtavaa, kun voin käyttää myös englantia. Hyvä vaan, kun englannin kieli ei jää täysin unohduksiin.

Muutin viime syksynä yksin Pärnuun, en tuntenut ketään kaupungissa. Olen 68-vuotias. Aloin heti muuton jälkeen hoitelemaan virallisia asioita, asuntoonkin piti hankkia jotain tarpeellista. Mihinkään suurempaan murheeseen en kuitenkaan törmännyt. Jossain vaiheessa alkoi ärsyttää google kääntäjä -appi, kun kielen ymmärrys oli niin surkeaa. Mutta tuosta pienestä vempaimesta tuli pian osa arkea. Hieman suurempaa murhetta aiheutti syksyn sairastelut. Olin kipeänä normaalia enemmän, väsytti. Joku toinenkin kertoi sairasteluistaan ulkomaan muuton yhteydessä. Vaikuttikohan muuttostressi? Mene ja tiedä.

Muistan kun vuodenvaihteen tienoilla ajattelin, että minähän tunnen itseni jo vironsuomalaiseksi. Sain lokakuun alussa virolaisen ID-kortin, minkä jälkeen alkoi tapahtua: sain kirjastokortin, pankkitilin, omalääkärin jne. Ja hieno yllätys oli, kun Viron poliisi lähetti ilmoituksen, jotta olen mukana maahanmuuttajaohjelmassa. En ollut osannut odottaa sitä. Ulkosuomalaisuus on tuonut muitakin kiinnostavia uusia asioita elämään. Enpä ollut Suomessa asuessani ajatellut, mitä ulkosuomalaisuus tarkoittaa kansalaisen tai valtion näkökulmasta. Maahanmuuttajaohjelman myötä olen tavannut ihmisiä ympäri maailmaa, mikä on superhauskaa. Suomi-Seuran tilaisuuksista olen saanut tietoa ulkosuomalaisuudesta.

Menneistä muutto- ja matkakokemuksista on ollut hyötyä mutta maastamuutto eläkeläisenä on erilaista kuin työikäisenä. No, eläkeläisyys on muutenkin erilaista kuin aikaisempi elämä. Status näkyy viranomaisasioinnissakin. Työikäisenä on toisaalta helpompi integroitua yhteiskuntaan mutta talvi on kuitenkin osoittanut, ettei eläkeläiselläkään ole isoja ongelmia. Työntekijällä on ns. yhteisö valmiina eli työkaverit, mikä auttaa paikallisen kielen oppimisessa.

Varmasti kyllästymiseen asti ylistän digitalisaatiota, mutta digitalisaatio lisää mahdollisuuksia kaikenikäisille. Tuskin olisin näin nopeasti solahtanut virolaiseen yhteiskuntaan, jos teknologia ei olisi ollut apuna. Virossa digitalisointi on hoidettu melko mallikkaasti. Sovellukset ovat helppokäyttöisempiä ja viranomaiset ovat informatiivisempia kuin Suomessa.

Lumettomuus ja leudot kelit

Viime talvi oli ilokseni leuto, ihanteellinen talvi näillä leveysasteilla. Luullakseni Pärnun talvi on parisen viikkoa lyhyempi kuin Helsingin talvi. Mennyt talvi oli melkein lumeton, vain muutamana päivänä joutui kävelemään lumisilla kaduilla. Noina päivinä muistui mieleen toinen vaihtoehto eläkeajan asuinmaaksi eli Portugali. Pärnun keskustassa lumi aurataan melkein saman tien pois. Liukkauskaan ei ollut harmina näillä kulmilla. Keväällä ei myöskään joutunut kärsimään katujen monen sentin hiekkapeitteestä eikä pölystä.

Pärnun viihtyisät kahvilat

Jos leudot talvet on mahtava asia, niin kaikista paras asia Pärnussa on kahvilat. Kahvilat ovat minulle niin tärkeitä, että ne ansaitsevat tässäkin yhteydessä erikoismaininnan. Päätin jo ennen muuttoa, että vietän aikaa kahviloissa niin paljon aikaa kuin sielu sietää. Käynkin niissä vähintään kerran päivässä, toisinaan kaksikin kertaa. Nautin kahvia ja/tai syön lounasta. Joskus minulla on myös kannettava mukana ja kirjoitan. Kahviloissa voi nauttia hyvää kahvia ja leivoksia, hengailla, tavata ystäviä, inspiroitua, tarkkailla ihmisiä, rentoutua ja työskennellä.

Pärnu on pieni kaupunki, silti kahviloissa riittää valinnanvaraa. Kahvilat ovat yksilöllisiä ja viihtyisiä. Valitsen kahvilan fiiliksen mukaan. Kahviloissa on aivan ihana tarkkailla ihmisiä ja tehdä havaintoja. Aika kivaa on, kun on saanut muutaman "moikkaustutun". Pienessä kaupungissa törmää herkemmin tuttuihin kuin suuressa kaupungissa. Ihan huippua on, kun kahvilaan voi mennä kävellen. Askeleita kertyy siinä ohessa.

Pienen kaupungin isot ilot

Pärnun keskustassa on kaikki, mitä ihminen tarvitsee elämäänsä. Siis kaupat, kulttuuripaikat, kahvilat, kirjasto, liikuntamahdollisuudet, terveyskeskus, poliisi ym. Pärnu on mielestäni ihanteellinen 15 minuutin kaupunki. Kaupungin vehmaat puistot ovat olohuoneen jatke. Parasta niissä on kukkaistutukset ja lukuisat penkit. Kaupungissa on myös useita korkeiden puiden reunustamia kävelyteitä. Ne antavat varjoa lämpiminä kesäpäivinä.

Pärnussa on hyvä sisäinen julkinen liikenne. Yhteydet muualle maahankin ovat jotakuinkin kunnossa, samoin Riikaan, mikä on autottomalle tärkeää.

Vielä kymmenen vuotta sitten olin tykästynyt isompiin kaupunkeihin. Parnussa asuessani en ole haikaillut suureen cityyn. Tallinnassa on kiva käydä haistelemassa trendejä, siellä voi bongata sellaista, mitä Pärnussa ei näe. Enää ei kuitenkaan tarvitse asua maan pääkaupungissa. Ehkä muuttuneeseen mieleen vaikuttaa ikä, ainakin elämänkokemus vaikuttaa. Ruuhkattomuus on yksi Pärnun valttikorteista.

Viro on rennompi maa kuin Suomi. Rentous ja rohkeus ovat tarttuneet myös minuun, ainakin siltä tuntuu. Glimmereitä sekä kivoja, pieniä kohtaamisia sattuu aika ajoin, kun hengailen kahviloissa ja kaupungilla. Ulkosuomalaisuus ei ehkä näy päälle päin, mutta sisäistä maailmaani se on mullistanut sopivasti. Toivon, että ulkosuomalaisuuden hyvät fibat jatkuvat tulevaisuudessakin kielitaidon kohentumisen myötä. Uusista tuulista huolimatta olen suomalainen, joka on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta. Olen vironsuomalainen.

Kielen opettelua ja pieniä voittoja

Yksi talven suurimmista ja inspiroivimmista haasteista on ollut viron kielen opiskelu. Opiskelu voi olla tänä päivänä niin monimuotoista. Kun yksi tapa kyllästyttää, voi kokeilla toista. Hienoa on myös, että voi opiskella sekä Virossa että Suomessa järjestettävillä etäkursseilla. Opiskelu on myös yksi tapa olla tekemisissä eri ikäisten ihmisten kanssa. Ikääntyneen ei ole hyvä seurustella pelkästään oman ikäisten kanssa.

Kuulen suomalaisilta usein, että viron kieli on helppo kieli, koska viron ja suomen kielet muistuttavat toisiaan. Minulle viron kieli on vaikea kieli, kuten muutkin vieraat kielet. Sanat, jotka muistuttavat suomen kieltä auttavat ymmärtämään tekstiä, mutta suurin hankaluus piilee kirjoittamisessa ja puhumisessa. Viron kielioppi on jotenkin sekava ja vaikea, paljon vaikeampi kuin suomen kielioppi. Ääntäminenkin vaatii rutkasti harjoittelua.

Viron kielen oppikirjoista sen verran, että suomalaiset viron kielen oppikirjat ovat raskaampia ja tylsempiä kuin virolaiset vastaavat kirjat. Virolaisissa kirjoissa kielioppi tarjoillaan kiinnostavammassa muodossa ja pienempinä annoksina, mikä auttaa asian sisäistämisessä.

Olen osallistunut online-kursseille, itseopiskelukursseille ja harjoitellut arjessa, ja pikkuhiljaa alan päästä jyvälle! Koen aina onnistumisen iloa, kun ymmärrän tv- ja radiohaastatteluista osan sisällöstä, ehdin lukea viron kielisen tekstityksen televisiossa ja elokuvissa tai pystyn lukemaan pienenkin osan lehtiartikkelista. Katson tv:stä Vaprad ja ilusad -sarjaa (Kauniit ja rohkeat). Kielen opiskelun tulee sisältää onnistumisen iloja, niihin jää koukkuun ja niitä halajaa lisää.

Pelkkä kielen itseopiskelu ei mielestäni yksin riitä. Minulle on tärkeää osallistua myös opettajan johdolla tapahtuvaan opiskeluun. Opettajalta saa vinkkejä ja sellaista tietoa, mitä itseopiskelu ei anna. Lähiopetusta en kaipaa, etäopiskelu opettajan johdolla on riittävä.

Viron puhuminen on suurin heikkouteni. Yritän toki puhua kieltä aina kun mahdollista. Pärnulle plussa, koska täällä saa yleensä yrittää puhua viron kieltä ilman, että asiakaspalveluhenkilö vaihtaa kielen englantiin. Tallinnassakaan en ole törmännyt englannin kieleen vaihtajiin. Helsingissä kylläkin törmäsin vain englantia puhuviin asiapalveluhenkilöihin.

Minulla on tavoitteita kielen oppimisen suhteen ja ne ovat tärkeitä. Tavoitteet on pilkottu Excel-taulukkoon aikatauluineen. Tavoitteitakin tärkeämpää kielen opiskelussa on matka, se aika, jonka opiskelen kieltä. Matkalla saan kohdata innostavia opettajia, suomalaisia ja kansainvälisiä opiskelijoita, kokea oppimisen riemua sekä uuden opiskeluteknologian tuomaa iloa.

Uusia tuttavuuksia ja oma kerho

Muutto on jonkin verran vaikuttanut ihmissuhteisiin. Osa ystävyyssuhteista kestää välimatkasta huolimatta. Pari ihmissuhdetta saattaa hiipua pois, pari ihmissuhdetta on vahvistumassa. Muutaman kerran olen törmännyt suomalaisiin tuttuihin Pärnun kaduilla. Ihan mahtavaa tuollaiset yllätyskohtaamiset!

Etukäteen halusin ja aavistelinkin, että elämääni saattaa tulla uusia kuvioita, mutta kaikkea en mitenkään osannut ennakoida. Syksyllä jo huomasin, miten iloinen olen, kun kansainvälisyys on palannut elämääni. Yhteistyökuvioni ulottuvatkin nykyisin muuallekin Eurooppaan kuin vain Viroon ja Suomeen. Teknologia ja some ovat mitä parhaimmat apuvälineet yhteyksien ylläpitämiseen ja luomiseen.

Rakastan yli kaiken naisten välisiä keskusteluja, joten perustin oman kerhon. Laitoin ilmoituksen someen. Jännitti. Onkohan kukaan kiinnostunut? Kerho on nyt kokoontunut säännöllisesti muutaman kuukauden ajan, se voi hyvin ja kehittyy. Ladyt ovat ihan mahtavia.

Uudet unelmat ja tavoitteet kehiin

Muuton jälkeen takki oli tyhjä, en jaksanut suunnitella tulevaisuutta. Talvikuukausina pieni kaaos alkoi pakkautua päähän ja levottomuus alkoi hiipiä tajuntaan. Ideoita oli mutta pää oli sekava. Oli siis aika tehdä asialle jotain.

Nyt uudet unelmat ovat jalostumassa tavoitteiksi. Tavoitteet ovat siirtyneet Exceliin, mikä tarkoittaa sitä, että osa unelmista toteutunee, osa odottaa toteutumistaan tulevina aikoina. On tärkeää, että unelmia ja tavoitteita on aina takataskussa. Kaikkien unelmien ei ole edes tarkoitus toteutua. Unelmat elävät, jos mieli, elämäntilanne tai terveys muuttuu. Tavoitteet tuovat ryhtiä elämään.

Kesää odotan ilolla, innolla ja uteliaisuudella, koska en ole koskaan aikaisemmin viettänyt kokonaista kesää Pärnussa.