Mitä vikaa on 70-vuotiaassa sydämessä?

"Olen ikiteini", kuvasi eräs 67-vuotias nainen itseään. Mitä nainen tarkoitti ikiteinillä? Sitäkö, että hän kokematon, tietämätön, epävarma, kikattava, napapaitoja käyttävä, hassun hölmö? Tuskin sentään. Tässä blogissa pohdin, miksi ikä on niin vaikea hyväksyä, miksi vanha-sanan käyttöä vältellään kaikin keinoin?

Työpaikan kahvitauolla otin puheeksi eläkkeelle siirtymisen. Kokouksessa, jonka osallistujat olivat yli 65-vuotiaita, ehdotin, että voimme toimia tavalla x ja y, koska olemme vanhoja. Molemmissa tilanteissa puheenvuoroni jälkeen laskeutui monen sekunnin käsin kosketeltava hiljaisuus.

Kahdeksankymppinen nainen kertoi, ettei hän kehtaa käyttää ostoskärryä, koska häntä luultaisiin ostoskärryn kanssa liikkuessa vanhaksi. Kirjoittaja on käyttänyt ostoskärryä jo yli kymmenen vuoden ajan. Se on mainio apuväline, kun tarvitsee hakea kaupasta jotain painavampaa. Selkä kiittää.

Yllä olevista esimerkeistä käy ilmi, että ikä aiheuttaa hämmennystä. Ikä näkyy ihmisessä tavalla tai toisella, kävelyasennosta, liikehdinnästä, kaulan ja käsien ihosta. Entä sitten? Ikä saa näkyä, vanheneminen on kaunista. Me kaikki vanhenemme ja kuolemme: jokainen vanhus on ollut joskus nuori ja jokaisesta nuoresta tulee joskus vanha. Se on luonnollista. Niin ihmisen elinkaari on määrätty toteutuvan. Olkaamme siis iloisia ja ylpeitä, jos voimme mahduttaa elämäämme monta elämänvaihetta.

It annoys me when people say, 'Even if you're old, you can be young at heart!' Hiding inside this well-meaning phrase is a deep cultural assumption that old is bad and young is good. What's wrong with being old at heart, I'd like to know? Wouldn't you like to be loved by people whose hear s have practiced loving for a long time? -Susan Moon-

Yhteiskunnassa on vinoutunut kuva vanhenemisesta

Vanheneminen herättää ajatuksia, joista on vaikea puhua. Näin ei olisi, jos ikääntyminen olisi luonnollinen osa elämää. Syitä vinoutuneeseen käsitykseen on useita. Jos vaikenee, niin "vanhenemista ei tapahdu".

Ikäsyrjintä lähtee siitä, että ei ymmärretä, mitä vanheneminen tarkoittaa. Ikäkohtelu, ikäymmärrys ja ikäsyrjintä eivät ole kaikille tuttuja käsitteitä. Yleinen ajatus vanhenemisesta on, että asiat menevät huonompaan suuntaan, mutta näin ei ole. Vanhemmiten ihminen myös vahvistuu, eikä vain heikkene. Seitsemänkymmentä on ikä, jonka moni jo liittää lepoon, hiljentymiseen ja ehkä jopa näkymättömäksi muuttumiseen.

Eläkeläiset usein nähdään yhtenä ryhmänä, vaikka ikähaitari on 40 – 45 vuotta. Tähän mahtuu kaksi kolme sukupolvea, jotka ovat eläneet nuoruutensa eri aikakausina. Kaksi seitsemänkymppistä voi olla keskenään hyvin erilaisia. Erilaisuus vaan korostuu iän myötä.

Surullista on myös, että ei ole sanoja kuvaaman vanhenemisen eri vaiheita. Nuoriin ja työelämään liittyviä uusia sanoja syntyy alituiseen, mutta suomen kielestä puuttuu ilmaisuja, jotka kuvaavat loppupään ikääntymisen eri vaiheita. Esimerkiksi ikävuosien 65-75 välistä toiminnallista eläkeaikaa kuvaavaa sanaa ei ole. Media käyttää kuvituksessa rollaattoria, vaikka artikkelin aiheena olisi eläkeläisten työssäkäynti. Olipa kerran otsikko: 65-vuotias vanhus. Medialtakin valitettavasti puuttuu ikäymmärrystä. Median vanhuskieli ja -kuvasto osaltaan luokittelee ja muokkaa käsityksiä ikääntymisestä.

Yksi vanhenemisen harhaluuloista on, että iän myötä kiinnostus maailmaa kohtaan hiipuu. Mutta miksi niin pitäisi olla? Se, että on elänyt pitkän elämän, ei tarkoita, että olisi valmis. Päinvastoin! Uudet teknologiat, uudet trendit, uudet maailmantapahtumat kiinnostavat myös kokeneempaa ikäluokkaa.

Varmaan eniten yllättynyt olen ollut siitä, että vanhuuden radikalismia nuorempien ja myös ikääntyneiden itse on vaikea ymmärtää ja sallia. Tällä tarkoitan sitä, että uusia ajatuksia, muutoksia ja erilaisuutta ei kovin helposti hyväksytä ikämaailmassa, ei myöskään aloitteellisia, rohkeita ja itsevarmoja senioreita. Eläkeläiset nähdään edelleen pitkälti toiminnan kohteina, ei tekijöinä.

Ikääntymisen myytit ja todellisuus

Miksi ikäihmisen tulisi olla hiljaa ja tyytyä pienempään elämään ja siirtyä taka-alalle? Yhteiskunnassa elää ja vaikuttaa edelleen vahvat stereotypiat vanhenemisesta. Ikäennakkoluulot pohjautuvat kielteisiin näkemyksiin eri-ikäisten ihmisten ominaisuuksista. Ennakkoluulot estävät yksilöllisten erojen ymmärtämisen.

Luulen, että ikäasenteet ovat myös sidottuja sukupuoleen. Naisten ikääntymiseen suhtaudutaan kielteisemmin kuin miesten ikääntymiseen. Miehen sosiaalinen arvostus nousee iän myötä, naisen taas laskee.

Vanhat sanonnat ovat tyypillisiä esimerkkejä ikäkohtelusta, siis kohtelusta, jossa iän perusteella arvotetaan ja määritellään ihminen. Tässä pari sanontaa, jotka mielestäni joutavat arkistoon:

"Nuorena on vitsa väännettävä." – Vitsan voi vääntää vielä eläkeaikanakin. Moni opettelee silloin uusia taitoja tai toteuttaa nuoruuden unelman. Vanhanakin voi kukoistaa.

"Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus." – Nuori ihminenkin voi olla viisas. Ihminen voi olla iloinen ja hassutella koko ikänsä. Ikä tuo viisautta vain pienelle joukolle ihmisiä.

"Ikä on vain numero." - Ikä nimenomaan ei ole vain numero, se on vähättelyä. Ikävuodet pitävät sisällään  paljon hyviä asioita, sellaisia asioita, joista nuorilla ei ole vielä aavistustakaan. Ikääntyneillä on laaja ja kiinnostava näkymä moniin elettyihin vuosikymmeniin.

Mitä seniori voi tehdä ikäasenteiden muuttamiseksi?

Ikäasenteiden muuttamisen voi aloittaa sillä, että hyväksyy oman ikänsä ja on ylpeä siitä. Jos ei itse hyväksy ikäänsä niin miten voi olettaa, että lähipiiri ja yhteiskunta hyväksyvät sen?

If I can challenge old ideas about aging, I will feel more and more invigorated. I want to represent this new way. I want to be a new version of the 70-year-old woman. Vital, strong, very physical, very agile. I think that the older I get, the more yoga I'm going to do. -Jamie Lee Curtis-

Jokainen voi tehdä omalla tavallaan jotain vanhentuneitten asenteiden muuttamiseksi, mutta isompi vastuu on päättäjillä ja eläkeläistoimijoilla. Yhteiskunnasta kertoo paljon se, millaista lainsäädäntöä ja vanhuspolitiikkaa maassa edistetään.

Vanhuus ei tule yllättäen, siihen on aikaa valmistautua vuosikymmeniä, silti vaikuttaa, että eläkeikä yllättää ihmiset. Vanhenemisesta tulisi jakaa tietoa ja aiheesta tulisi keskustella avoimemmin, jotta uusi elämänvaihe ei muserra.

Kaiken ikäisten ihmisten tulee päästä ääneen, tutkimushaastattelujen yläikärajat pitää pikimmiten poistaa ja vanhustilastoihin tulisi ottaa mukaan myös yli 90-vuotiaat.

Lopuksi haluan muistuttaa, että vanha on positiivinen sana, kuten alla olevasta kuvasta ilmenee.

Voit kukoistaa vielä vanhanakin, kaikkea ei tarvitse tehdä nuorena!