Seniorikommuuni 2040-luvulla - Tuulenpesä

Vuosi on 2041. Maailma on muuttunut monin tavoin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Teknologia tukee arkea lähes huomaamattomasti, mutta yksi suurimmista muutoksista on tapahtunut siinä, miten ikäihmiset asuvat ja elävät elämäänsä. Seniorikommuunit ovat nousseet pieneen suosioon vaihtoehtona perinteiselle yksinasumiselle. Mutta millainen tämä uuden ajan asumismuoto on?

Mikä on seniorikommuuni?

Seniorikommuuni on yhteisöllinen asumismuoto, jossa useampi ikääntynyt henkilö asuu samassa huoneistossa, talossa tai asuinyhteisössä. He jakavat tiloja, arkea ja elämänkokemuksia. On tärkeä tiedostaa, että kommuuni ei ole hoitolaitos, vaan se perustuu omatoimisuuteen, yhteisöllisyyteen ja vertaistukeen. Kaikki asukkaat ovat toimintakykyisiä ja voisivat halutessaan asua myös yksin.

Kommuuneissa on omat asuinhuoneistot tai huoneet jokaiselle, mutta yhteiset tilat kuten keittiö, olohuone, piha ja joskus jopa käsityöhuone, kasvihuone tai kuntosali mahdollistavat yhteisen ajanvieton. Digitalisaatio tukee turvallisuutta ja arjen sujuvuutta – älykotijärjestelmät seuraavat terveyttä, valvovat ovia ja muistuttavat lääkkeistä. Teknologia mahdollistaa yhteydenpidon muualla asuviin ystäviin sekä monipuolisen tekemisen.

Kuvitteellinen esimerkki: Kommuuni nimeltä Tuulenpesä

Kuvitellaanpa Tuulenpesä – pieni viiden ihmisen seniorikommuuni, joka sijaitsee meren ääressä entisessä kyläkoulussa kaupungissa X ja maassa Y. Kyläkoulu on puolen kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Kaupungin asukasluku on noin 40 000. Koulu on remontoitu vanhaa kunnioittaen, mutta modernilla otteella. Luokkahuoneista on tehty valoisia asuntoja, entisestä opettajanhuoneesta on tullut yhteinen olohuone, ja vanha voimistelusali on jaettu kuntoilu- ja työtilaksi. Yhdessä huoneessa on televisio ja mukavat sohvat. Elokuvien ja dokumenttien katselu on kivaa puuhaa porukalla.

Tuulenpesässä asuu siis viisi asukasta, iältään 68–84. He olivat toisilleen ennestään tuntemattomia kahden maan kansalaisia, mutta nyt kuin vanhoja ystäviä. Heidän motiivinsa muuttaa kommuuniin oli halu elää viimeisiä vuosikymmeniä täysipainoisesti: yhdessä, mutta ei kylki kyljessä. Tuulenpesässä arvostetaan yksityisyyttä, mutta vielä enemmän jaettua arkea.

Seniorikommuunialusta - VivaTogether

Asukkaat löysivät toisensa VivaTogether-alustan avulla. Se on ikääntyneiden yhteisasumisen alusta, jonka joku neropatti kehitteli 2030-luvulla. Kehitystyössä oli mukana myös muutama seniori. Alustalle voi ilmoittautua, kun haluaa löytää asuinkavereita. Sinne voi myös ilmoittaa, jos on sopiva asunto tai talo tarjota kommuunin käyttöön. Lisäksi siellä on sopimusmalleja ja muuta yhteisasumiseen liittyvää tietoa. Lisäksi alustan toimintoihin on mahdutettu suosittu keskustelupalsta, jossa voi jakaa kokemuksia yhteisöllisestä asumisesta.

Alusta on kansainvälinen, mutta sen pääkieli on suomi. Muitakin kieliä voi siis käyttää, englanninkielisiä keskusteluja on ainakin käyty. Käännösohjelmat toimivat jo lähes moitteettomasti. Vielä 2020-luvulla niihin ei ihan aina voinut luottaa, ei ainakaan virallisissa yhteyksissä.

Monet 2040-luvun seitsemänkymppiset ovat opiskelleet tai työskennelleet ulkomailla, siten heillä on ulkomailla ystäviä, jotka eläkeiässä haluavat viettää aikaa yhdessä. Pieni seikkailu piristää ikääntyneenkin arkea. VivaTogetherin avulla monet tutut ja tuntemattomat ovat löytäneet toisensa ja päättäneet lyödä hynttyyn yhteen. Tiedossa on, että seniorikommuuneita on perustettu Viroon, Espanjaan, Portugaliin ja Italiaan.

VivaTogether on iso edistysaskel. Vielä 2020-luvulla seniorikommuuni-asuminen oli melko tuntematon ja vieras asumismuoto. Se miellettiin 70-luvun hippeihin ja opiskelijoihin. 2030-luvulla alkoi tapahtua sillä saralla. Vuosikymmenen vaihteessa vanhushuollon palvelut olivat heikoimmillaan. Yksinäisyys oli monelle ongelma. Vinkkejä tarjottiin vain yksin kotona pärjäämiseen. Asenneilmapiiri on noista ajoista kehittynyt, nykyisin jopa järjestöt antavat vinkkejä seniorikommuunin perustamiseen. Jollakin järjestöllä taitaa olla jonkinlaista välityspalveluakin tarjolla.

Kommuuniasuminen on otettu yhdeksi ikääntyneitten asumismuodoksi siinä missä kotona asuminenkin. Asuntojen ja talojen rakennuttajat ovat niin ikään alkaneet huomioida rakentamisessa yhteisasumisen vaatimuksia. 2030-luvulle saakka asunnot oli suunniteltu perheille. Uusien rakennettavien asuntojen pohjapiirros on yhteisasumiselle suotuisampi tai ainakin helpommin muunneltavissa ja huoneiden väliseinissä on parempi äänieritys.

Tuulenpesän arki

Tuulenpesässä on selkeät pelisäännöt. Asukkaat ovat yhdessä laatineet asumissopimuksen ja toimintaperiaatteet: kuka tekee mitä, miten päätöksiä tehdään, ja mitä tehdään, jos joku sairastuu vakavammin. Yhteistyössä paikallisen kotihoidon kanssa on rakennettu tukiverkko, joka täydentää arkea ilman, että yhteisö muuttuu hoitokodiksi. Parhaillaan yksi asukas toipuu leikkauksesta. Kotihoito auttaa vaativimmissa avun tarpeissa kolme kertaa viikossa, muuten asukkaat pärjäävät keskenään ilman, että kukaan kuormittuu normaalia avuliaisuutta enempää.

Ainoa pakollinen osallistuminen yhteisiin rientoihin on viikoittainen asukaskokous, muuten voi viettää omanlaistaan elämää yksin tai yhdessä. Arkipäivisin aamukahvit keittää se, joka nousee ensimmäisenä. Pihapiirissä on kukoistava kasvimaa, sitä hoitaa pari puutarhanhoidosta kiinnostunutta.

Kommuunilla on yhteiskäytössä kolme polkupyörää ja yksi auto. Osa asukkaista tekee käsitöitä, joten käsityötarvikkeita on tilattu yhteistilauksena verkkokaupasta. Talvella, kun oli liukasta, otettiin tilataksi ja hurautettiin lounaalle kaupungin parhaaseen lounasravintolaan. Vain mielikuvitus on rajana, mitä yhdessä voi tehdä.

Kun joku asukkaista tarvitsee lääkäriä tai hoitajaa kotikäynnille, samaan käyntiin yritetään tarvittaessa mahduttaa myös verikokeet koko porukalle. Siivoja käy kaksi kertaa kuukaudessa, siitä palvelusta ei enää kukaan halua luopua.

Ehkä merkittävin asia Tuulenpesässä on tunne: tunne siitä, ettei ole yksin. Jokainen asukas on kertonut, että nauru on lisääntynyt yhteisasumisen myötä heidän elämässään. Kommuunissa on elämän ääniä, naurua ja hiljaisuutta, yhteisiä muistoja ja tulevaisuuden suunnitelmia. Keittion seinällä on unelmataulu. Sinne jokainen voi kirjata omia toiveitaan, niitä käsitellään viikoittaisessa palaverissa. Heti alkuaikoina tauluun ilmestyi pari kiinnostavaa haavetta: pieni kanala ja yhteisen muistelmakirjan julkaiseminen. Muistelmakirja tulee todennäköisesti toteutumaan, ehkä kanalakin.

Katse tulevaisuuteen

2040-luvun seniorit eivät suostu yksinäisyyteen, vaan he etsivät aktiivisesti uudenlaisia tapoja elää elämää täysillä myös eläkeiässä. Yhteiskunnan asenneilmapiiri on muuttunut sallivampaan ja avoimempaan suuntaan, mutta kuten tiedetään muutokset tapahtuvat hitaasti. Seniorikommuunit ovat yhdenlainen lisä eläkeiän asumisvaihtoehtoihin – ne ovat kodin, ystävyyden ja osallisuuden yhdistelmä. Kommuuniasuminen ei sovi kaikille, mutta monelle se on varteenotettava vaihtoehto eläkeajan asumismuodoksi.