Yksinolo on tabu
Seitsemänkymppinen Hilma oli tavannut kiinnostavan miehen. He tapasivat yhteisten tuttavien kautta eräänä kesäkuun päivänä. Hilma ja mies olivat ikätovereita. Mies vei jalat alta, kuten sanonta kuuluu. Ihastuminen vei mennessään. Ajatukset eivät pysyneet kasassa. Hilma käyttäytyi kuin teinityttö, kun hän odotti miehen puhelinsoittoa. Hän vilkuili puhelintaan jatkuvasti. Tarkisti, että puhelin ei ollut jäänyt äänettömälle. Ihastumisella ei ole yläikärajaa.
Kun ihastumisen huuma oli parhaimmillaan, Hilma alkoi tehdä empiiristä tutkimusta. Hän kertoi tapaamastaan miehestä tutuille ja puolitutuille. Pidä kiinni siitä miehestä / vihdoinkin olet tavannut miehen / älä mokaa suhdetta / elämäsi on turvattu / mikä onni sinulle / saat sisältöä elämääsi / ei tarvitse olla yksin jne. Näinkö ihmiset näkevät vanhan naisen? Eikö nainen voi nauttia yksinolosta? Vanhaa naista ei nähdä osaavana ja pärjäävänä yksilönä.
Jos Hilman kumppaniehdokas olisikin ollut nainen, niin millaisia kommentteja hän olisi siinä tapauksessa saanut.
Osa vastaajista tiesi, että Hilmalla oli unelmia ja suunnitelmia, jotka olivat suunnattoman tärkeitä hänelle. Yksikään ei kysynyt, miten ne sopivat yhteen mahdollisen kumppanin kanssa. Vanhan naiset tekemiset eivät voisi vähempää kiinnostaa.
"Tutkimuksen" tulokset olivat melkoisen iso ihmetyksen aihe. Nainen nähdään hyvin vahvasti miehen kautta eläväksi. Ympäristölle olisi jotenkin luontevampaa, jos Hilmalla olisi mies. Yhteistapaamisissa ei tarvitsisi selitellä, miksi Hilma oli yksin. Hänelle tuli myös käsitys, että yksinelävä nainen ei ole yhtä arvokas kuin parisuhteessa elävä. On myös tarpeen kertoa, että vastaukset kuvastivat yli kuusikymppisten tuntoja. Kolmikymppisten vastaukset olivat vapaamielisempiä ja hyvällä tavalla "välinpitämättömiä". Mies, entä sitten?
Kokemuksesta Hilma tiesi, että yksinolo on jonkinasteinen tabu aihe. Yksinolo nähdään heikkoutena ja epäsosiaalisuutena. Ihmiset eivät ehkä kehtaa myöntää, että tarvitsevat yksinoloa. Yksinoloa myös pelätään. Yksi syy lienee yhteiskunta, joka korostaa sosiaalisuutta. Seitsemänkymppisillä ihmisillä on enemmän "hankalia keskusteluaiheita", tabuja kuin nuoremmilla sukupolvilla. Johtunee ainakin osittain aikakaudesta, jossa nykyiset eläkeläiset ovat kasvaneet.
Hilmalle yksinolo on voimavara ja itsetuntemuksen lisääjä. Yksinolo voi myös olla mahdollisuus oppia itsestämme ja kehittyä henkisesti. Yksinolo tarjoaa erinomaisen tilaisuuden luovuuden ilmaisemiseen. Hilma kokee, että luovuus suorastaan kukoistaa yksinolossa.
Vaikka yksinolo on voimaannuttavaa, on hyvä muistaa myös yhteisön merkitys. Parisuhde ei kuitenkaan ole ainoa ratkaisu.
Yksinäisyys ja yksiolo ovat kaksi eri asiaa. On aika lopettaa yksinolon tabun ylläpito.
En pelkää yksinäisyyttä, jotkut meistä nauttivatkin siitä. - Charlotte Bronte -