Missä ovat sanat eri-ikäisille eläkeläisille?

Oletko koskaan ajatellut, kuinka huonosti kieli palvelee meitä, kun 65 vuoden ikä ylittyy? Yhtäkkiä kaikki ovat yhtä ja samaa massaa: eläkeläisiä. Yksi sana yrittää mahduttaa sisäänsä kaiken – vasta eläkkeelle siirtyneet aktiiviset 65-vuotiaat ja elämänsä ehtoopuolella olevat 100-vuotiaat. Kuulostaako järkevältä?

"Seniori" ja "ikääntynyt" eivät ole sen parempia. Ne ovat myös yleissanoja, eivätkä kerro, millaista elämää moni kuusikymppinen tai seitsemänkymppinen elää tänä päivänä. Kaikki kolme sanaa tuovat mieleen 90-luvun passiiviset harrastekerhot, vaikka todellisuudessa eläkeajan alkuvaiheessa olevat elävät hyvin monipuolista ja keskenään erilaista elämää. Mutta kieli niputtaa heidät yhteen 95-vuotiaiden ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevien kanssa, ikään kuin ero olisi mitätön.

Kielellinen laiskuus ruokkii myös asenteita: "eläkeläinen on eläkeläinen", piste. Rohkenen väittää, että sanaköyhyys vähintäänkin tukee ikäsyrjintää, jollei suorastaan aiheuta sitä. Vanhat sanonnat vaikuttavat mielikuviin ja asenteisiin ja lisäävät asiatonta ikäkohtelua. Näkymättömyys on etenkin vanhoja naisia koskettava vitsaus, sopivien sanojen puute ruokkii näkymättömyyttäkin.

Tilanne on kummallinen: lapsille ja nuorille on tarkat termit – vauva, taapero, esikoululainen, koululainen, esiteini, teini, nuori, nuori aikuinen. Työelämässä uusia sanoja syntyy yhtenään kuvaamaan milloin mitäkin tekemistä, vaihetta tai projektia. Viimeinen kolmannes on ilmeisesti aika, johon ei haluta panostaa. Voi olla, että se on aika, jota ei yleisesti tunneta yhtä hyvin kuin muita ikävaiheita, tai ei edes haluta oppia tuntemaan. Haluttomuuteen viittaa sekin, että ihmiset kaikin keinoin välttelevät olemasta vanhoja ja kuvaavat itseään samoilla sanoilla kuin nuoria tai keski-ikäisiä ihmisiä kuvataan.

Jos ikääntyneitä koskettava sanamaailma on köyhä, niin on myös kuvamaailma. Liian usein mediassa näkee rollaattori tai ryppyinen käsi -kuvia vaikka artikkeli kertoo aktiivisista senioreista.

Eläkeajan alku

Olen kaivannut sanoja erityisesti ikävuosille 65-75. Tuo aika on monelle toiminnallista aikaa. Vielä 90-luvulla tilanne oli toinen. Sen jälkeen elinajanodote on noussut ja toimintakykyinen aika on pidentynyt. Raihnaiset vanhuuden vuodet ovat siirtyneet myöhäisemmäksi ja lyhentyneet. Eikö aktiivista, toimintakykyistä, uusia polkuja kulkevaa eläkeläistä kuvaavaa sanaa ole siksi, ettei kukaan ole viitsinyt nähdä vaivaa? Vai siksi, ettei vanhenevaa ihmistä oikeasti haluta nähdä monimuotoisena ja täysipainoisena toimijana?

Kirjoittaessa etenkin olen huomannut, että suomen kielestä puuttuu sanoja kuvaamaan eläkeajan eri vaiheita ja ikämaailman ilmiöitä. Joutuu miettimään, miten tuonkin kertoisi. Kiertoilmausten käyttö aiheuttaa väärin ymmärryksiä herkästi. Kun ei ole täsmällistä termiä tai sanaa jollekin asialle, niin asioihin jää tulkinnanvaraa.

Kaikki tietävät mummo-sanan merkityksen. Sana ei alunperin ole yleisnimitys ikääntyneelle aktiiviselle naiselle, vaan se kuvaa naista, jolla ´on lapsenlapsia. Mummo-sanaa kuitenkin käytetään aivan kuin se olisi yleissana, esimerkiksi mummodisko, mummokoru ja mummokommuuni. Täytynee myöntää, että olen alkanut enevässä määrin hyväksyä mummo-sanan käytön yleissanan tyyppisesti. Asiaan vaikuttanee ehkä se, että mummo on mielestäni kaunis ja positiivinen sana.

Arvokas vanhuus on tuttu sanapari, mutta arvokas nuoruus tai arvokas aikuisuus sanaparit eivät ole käytössä. Miksi olisivatkaan? Jokainen ihminen on arvokas, kaikkia ihmisiä pitää kohdella oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisesti. Johtuukohan vanhuuden ylisanojen käyttö siitä, että vanhustenhuollossa on liian suuria ongelmia ja niitä halutaan häivyttää sanojen avulla? Hyvä vanhuus on sopiva ja riittävä ilmaisu.

Uusia sanoja

Tiedostan sanaköyhyyden vanhusasioissa mutta minullakaan ei taida olla hyviä ehdotuksia tarjottavana. Uskon, että ikämaailmasta varmasti löytyy kekseliäitä ihmisiä, joilla on loistavia ehdotuksia.

Tässä on esimerkinomaiesti muutamia ikääntymiseen liittyviä sanoja, joita olen bongaillut sieltä ja täältä: aikavelho, alkueläkeikä, digiseniori, eläkeläinen, ikäihminen, ikäkohtelu, ikäkuvasto, ikämaailma, ikäsyrjintä, ikäymmärrys, ikääntynyt, iäkäs, keskivanhuus, kokemusneuvonantaja, konkari, myöhäisikä, nestori, oldfluencer, seniori, sennu, starttieläkeläinen, vanhus, vanhuus, varhaisvanhuus.

Alla on Kivelän mainio määritelmä. 75 vuotta on tänä päivänä jonkinlainen alku vanhuuden nuoruudelle. Muutama vuosikymmen sitten se oli yleinen kuolinikä.

Seitsemänkymmentäviisi on nuoruuden vanhuus ja vanhuuden nuoruus. - Sirkka-Liisa Kivelä -

Unelma oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta ja Ikämaailma muuttuu - sanoilla ja kuvilla on väliä -blogeissani visioin ikääntymisen ihanneyhteiskuntaa ja leikittelen ikämaailman sanoilla.

Sanoilla on väliä!