Seitsemänkymmentä vuotta on pitkä aika olla joku. Aiemmilla ulkomaan komennuksilla identiteettini on kokenut suuriakin muutoksia, mutta palautunut osittain entisenlaiseksi Suomeen paluun myötä.
Vanhustyön keskusliito julkaisi blogini: Vanhuus ei ala romahduksella. Olen siitä niin iloinen.
Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan, miten puhut vanhemmalle ihmiselle? Saatat huomata, että äänensävysi muuttuu: puhut hitaammin, käytät pehmeämpiä sanoja ja välttelet vaikeita aiheita. Ehkä huomaat jopa korottavasi ääntä – ikään kuin toinen ei ymmärtäisi ilman erityistä varovaisuutta. Usein tämä tehdään aivan huomaamatta.
Viimeisen vuoden aikana olen miettinyt yksinäisyyttä paljon, joten päätin laittaa muutaman ajatuksen ylös. Tapaan puhua yksinäisyydestä tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Toisaalta senioireiden halutaan pärjäävän kotona mahdollisimman pitkään, toisaalta yksinasuminen lisää yksinäisyyttä ja yksinäisyydestä aiheutuvia epäkohtia. Ristiriitaista....
Oletko koskaan ajatellut, kuinka huonosti kieli palvelee meitä, kun 65 vuoden ikä ylittyy? Yhtäkkiä kaikki ovat yhtä ja samaa massaa: eläkeläisiä. Yksi sana yrittää mahduttaa sisäänsä kaiken – vasta eläkkeelle siirtyneet aktiiviset 65-vuotiaat ja elämänsä ehtoopuolella olevat 100-vuotiaat. Kuulostaako järkevältä?
Olen asunut Pärnussa sen verran aikaa, jotta mielipaikkoja on jo ehtinyt syntyä. Kaupungissa on rauhallinen rytmi ja useita kiinnostavia kohteita, joissa viihdyn. Tässä esittelen kuusi nykyistä suosikkiani – paikkoja, jotka tekevät arjesta erityisen miellyttävää.
Eläkeaika on uuden alku. Sen opin, kun siirryin eläkkeellei. Vuodesta 2018 alkaen olen miettinyt, voisiko ikääntyminen olla myös yhteisöllistä, ei vain yksityistä. Tällaisista ajatuksista on syntynyt kiinnostukseni seniorikommuuniin.
Ensimmäinen talvi maahanmuuttajana Pärnussa on nyt takana. Voin kertoa, että kokemus on ollut kaikin puolin mielenkiintoinen, opettavainen ja superihana. Olen asunut yhtäjaksoisesti Virossa melkein yhdeksän kuukautta, ja olen kotiutunut hyvin. Talvi toi mukanaan uusia kiinnostuksen kohteita, joten ihmeteltävää riittää tulevinakin talvina.
"Olen ikiteini", kuvasi eräs 67-vuotias nainen itseään. Mitä nainen tarkoitti ikiteinillä? Sitäkö, että hän kokematon, tietämätön, epävarma, kikattava, napapaitoja käyttävä, hassun hölmö? Tuskin sentään. Tässä blogissa pohdin, miksi ikä on niin vaikea hyväksyä, miksi vanha-sanan käyttöä vältellään kaikin keinoin?
Kevät keikkuen tulevi, joten on taas aika kirjata ajatuksia, joita kulunut vuosi on herättänyt. Minulla on ollut tapana listata menneen vuoden kohokohtia, oivalluksia, haasteita sekä ikämaailman plussia ja miinuksia jo useamman vuoden ajan. Ajankohta on aina kevät, koska täytän silloin vuosia.